Syksyn saldo (muuttolaatikot #40 - #44)

Viimeinkin takautuva yhteenveto syksyn karsintakierroksesta kuvien kera, jotta pysyisin edes itse laskuissa mukana. Tavaraa lähti, mutta aika tahmeasti sujui. Suuria oivalluksia ei näistä tavaroista luopuessa päässyt siis syntymään, mutta päätyivät onneksi kirpparien kautta kiertoon suurimmaksi osaksi.

Alla olevien lisäksi olemme myyneet  kunnioitettavan määrän itsellemme tarpeettomaksi jääneitä hyväkuntoisia Lundian osia sekä kaksi kappaletta pikkulasten sänkyjä. Tällaisia suuria huonekaluja en kuitenkaan muuttolaatikoilla mittaa edes laskennallisesti teoriassa - pääasia on, että nekin on saatu kiertoon.

# 40 - Lastenvaatteita ja kenkiä päätyi jälleen lastentarvikkeisiin erikoistuneen kirppputorin kautta kiertoon.

# 41 - Tähän laatikkoon upposi kolme ylimääräistä pöytäliinaa, muutamat lakanat, villaisia vaippahousuja, vaatteita, jonkin verran leluja, palapelejä ja lastenkirjoja sekä laatikon vieressä näkyvä kirjapino. 

Loput kuvitan yhdellä kirpparikuvalla: 

# 42 - Parisängyn päiväpeite, lankakori, öljy-etikkasetti, uunivuoka, iso kuramatto, joiden lisäksi roskikseen päätyi muovisia legojen säilytyslaatikoita.

# 43 -  Miesten pelipaitoja, ylimääräinen kosmetlaukku, uimarengas, jonkiverran vaatteita, joiden lisäksi isoäidilleni päätyi käyttökelpoinen mikromme rikkimenneen tilalle (jo kuukausia käynnissä ollut ihmiskokeemme osoitti, että perheemme tulee nykyään  mainiosti toimeen kokonaan ilman mikroa).

# 44 - Tarpeettomia pajusta tehtyjä säilytyskoreja 3 kpl sekä puttimatto, joiden lisäksi roskikseen päätyi suuri muovinen vuodevaatteiden säilytyspussi sekä hyvin pieni erä remontin jäljiltä säilytettyjä yksittäisiä rakennustarvikkeita. 



Neljäskymmenes, neljäskymmenesensimmäinen, -toinen, -kolmas ja -neljäs muuttolaatikollinen ovat siis täynnä. Check. Check. Check. Check. Check. Kas noin, raportointi on jälleen saatettu ajantasalle.
 

Koska tämän yhteenvedon myötä täyttyi jälleen yksi tasakymmen laatikollinen, niin onnittelen itseäni kesän ruusuilla :D

 

Loppiaismietteitä

Joulun pyhät tulivat ja menivät ja veivät vanhan vuoden mennessään. Touhukkaat joulunaluspäivät, niitä seuraavat laiskat pyhät ja uusi vuosi tulevaisuudentoiveineen tekevät tästä muutamien viikkojen ajanjaksosta intensiivisen kokemuksen, jonka aikana monelle tarjoutuu hyvä hetki vilkuilla omaa elämäänsä sekä taakse että eteenpäin. Vuoden kierto on toistunut jälleen tutun kaavan mukaan, mutta mitä on tapahtunut minulle itselleni?

Olen tunnustanut joulun väriä monet vuodet. Odotus ja valmistautuminen on ehdottomasti ollut puolet huvista, ja siihen on omalla kohdallani ollut vain yksi oikea tapa toimia: paljon vaivaa, paljon koristeita, paljon ruokaa, ajatuksella tehdyt tai hankitut lahjat - vaivalla paketoidut, oikea kuusi ja paljon perinteitä. Jouluostoksilla on ollut mukava tunnelmoida etsien juuri kullekin läheiselle sopivaa lahjaa, joka todella ilahduttaisi tai olisi hyödyksi.

Toki pidän joulusta kovasti edelleen. Mutta moni asia on myös muuttunut, eikä vähiten muuttolaatikkoleikin seurauksena. Jo jouluna 2013 tunsin suurta vastenmielisyyttä turhia lahjahankintoja kohtaan. En enää päässyt joulutunnelmaan kaupoissa kiertelemällä, ja lapsia lukuun ottamatta kaikki läheiset saivat aineettomat lahjat. Kaikki kaupoissa esillä pursuileva tavarapaljous sai melkein voimaan pahoin: minne tämä kaikki oikein päätyy, ja tilalle tulee koko ajan uutta ostettavaa.

Menneen joulun alla en kaupoissa juuri edes käynyt, ja sen vähän mitä kävin, kuljin kuin sumussa. On hämmästyttävää, millainen vierauden tunne minulle on tullut kaupoissa kaikkien niiden tavaroiden keskellä, joista en halua mitään, enkä tarvitse mitään. Päällimmäinen tunne ei ole enää edes se ahdistus ylitsepursuavasta tarjonnasta, vaan lähes totaalinen ulkopuolisuuden tunne. Vähän kuin olisi lemmikkitarvike kaupassa, vaikka ei omistaisi eläintä eikä edes haaveilisin moisesta.

Lahjat kuitenkin kuuluvat kulttuuriin edelleen, enkä ole tohtinut ehdottaa niistä luopumista kokonaan. Mutta entisenlainen jännitys ja odotuksen ilo on poissa saajanakin. Mieheni kanssa olemme antaneet jo kahtena peräkkäisenä jouluna toisillemme lahjaksi lupauksen yhteisestä matkasta, eikä tällainen yllätyksetön etukäteen sovittu lahja ole tuntunut ainakaan näinä parina jouluna vielä liian tylsältä. Ja kyllä perinteistenkin joululahjojen ostaminen kohottaa omaa joulumieltä edelleen silloin, kun niiden tietää todella menevän tarpeeseen, kuten tänäkin vuonna Joulupuukeräykseen toimittamani vaate- ja lelupaketit.

Joulumieli ja sen kaltaiset asiat ovat kuitenkin yksilöllisiä kokemuksia, eikä niiden suhteen pitäisi liikaa ohjata toisia siinä, mikä olisi hyvä tapa menetellä. Omalla kohdallani olen huomannut kuitenkin, että turhempien asioiden jäädessä tekemättä, tilalle saa usein jotain tärkeämpää. Tänä jouluna se taitaa olla hyväksyminen, armollisuus itseä ja muita kohtaan. Kukaan kun ei ole täydellinen, eikä joulu tai sen paremmin elämäkään mene pelkästään siitä vielä pilalle.

Muuttolaatikkoleikin laiska bloggari toivottaa siis parempaa uutta vuotta kaikille lukijoilleen, mutta ei lupaa kuitenkaan ryhdistäytyä. Riittää kuulemma kun tekee parhaansa, ja enemmän tilausta ryhtiliikkeille on IRL-puolella. Voihan olla, että sen seuraukset näkyvät täälläkin. Tai sitten ei.

Roskaa (muuttolaatikko #39)

Vaikka paljosta on jo muuttolaatikkoleikin kuluessa luovuttu, niin välillä saa kyllä itsensä kiinni mitä absurdeimpien asioiden säästämisestä, vaikka paljon tärkeämpiäkin luopumispäätksiä on jo takana. Yksi tällainen jo jonkin aikaa hauduteltu karsimiskierros kohdistui mm. häälahjaksi saatujen aterimien säilytyslaatikoihin. Näitä aterimia on siis säilytetty kyllä käyttökertojen välissä näissä alkuperäispakkauksissaan, jotka olivat kyllä ihan tyylikkäät ja käytännöllisetkin muilta osin, paitsi että veivät tilaa ihan tolkuttomasti. Vaan eivät enää, koska päätyivät jo viikkoja sitten roskiin.

Aterimet itsessään mahtuvat nipussa varsin pieneen tilaan. Joku voi tietenkin ihmetellä, miksen kipannut näitä aterimiakin kiertoon muuttolaatikon kautta, jos ne enimmät ajat ovat pakkauksissaan muutenkin pölyttyneet. Näistä aterimista en kuitenkaan halua luopua, koska kyse on käyttöesineistä, joilla on mitä suurin tunnearvo monessakin mielessä.

Aterimien pakkaukset saivat muuttolaatikkoon seurakseen täysin uuden mutta meille ylimääräiseksi jääneen jääkaapin tulvakaukalon. Tulvakaukalo päätyi kuitenkin jäteastian sijasta kierrätyskeskukseen. Kolmaskymmenesyhdeksäs muuttolaatikollinen on täynnä. Check.

Tervetuloa takaisin

Blogi on jäänyt täysin heitteille. On ollut nyt muuta. Olisin varmasti ilmoittanut tästä tauosta, jos se olisi ollut suunniteltu. Mutta eteenpäin mennään, ja kantamusta on tarpeen keventää edelleen, ja jonkin verran sitä olen tässä hiljaisuuden vallitessakin tehnyt. Siitäkin pitää raportoida tänne, että pysyn itsekin laskuissa mukana. Tervetuloa siis takaisin!

Kirppuja Torille (muuttolaatikot #34 - #38)

Verkkainen tahti bloggailussani vaan näyttää jatkuvan. Lupailuista huolimatta tekstiä ei vaan tunnu irtoavan. Suurin syy siihen on kyllä jo pitkään jatkunut kuormittava elämäntilanne; edelleen hiukan kesken oleva remontti ja uuteen arkeen sopeutuminen normaalin jokapäiväisen selviytymisen päälle vaativat veronsa ja tyrehdyttävät kaikenlaiset luomishalut.

Mutta karsiminen sentään edistyy - hitaasti tosin, mutta varmasti kuitenkin. Sopivan lisäpaineen on antanut jälleen kerran kirpputoripöydän vuokraaminen: kun pöytä on varattu ja maksettu, on helpompi perustella itselleen, miksi juuri tämäkin ilta kannattaisi käyttää karsimiseen vaikkapa romaanin lukemisen sijasta. Pääosa helmi- ja maaliskuun karsintakierroksen tuloksesta raportoidaankin tällä kertaa yhdessä nipussa, ja lukijoiden aiemmin esittämien toiveiden johdosta valokuvien kera. (Kuvat ovat aika ankeita - pahoittelut.)

 

 



 

# 34 - Jumppa-alusta, julisteita, 4 kpl sivuverhoja, matkasyöttötuoli, vanha akkuporakone, Alias-peli, irtopohjavuoka, vahakangas, taulunkehys, golfmailan suojus ja poppanaliina muodostivat ensimmäisen laatikon sisällön tässä sarjassa.

 

# 35 - Lasten vaatteita jälleen kerran: tällä kertaa tyhjensin äitiyspakkauslaatikkoon muistoiksi säilömäni nutut melkein kokonaisuudessaan kirpputorilaatikkoon. Pari vaatekertaa jätin vielä kummallekin lapselle ihmeteltäväksi, mutta voi olla että näihinkin vielä palataan jollakin karsimiskierroksella. Myös äitiyspakkauslaatikossa ollut patja sai lähtöpassit.

 

# 36 - Keittiövälineitä lähti yli puoli laatikollista: lähinnä tupla- tai triplakappaleita erinäisistä ottimista, työvälineistä, sirottimista ja säilytysrasioista sekä muovikulhoja, joita ilmankin uskomme selviämämme. Joukkoon mahtui myös arabian suuri kulho ja uunivuoka, joista luopuminen hiukan kaihersi, mutta vastaavaan tarkoitukseen sopivia astioita jäi kaappiin edelleen riittävä määrä. 

 

 

 

# 37 - Sekalainen kokoelma kirjoja täytti yli puolet laatikosta: mukaan mahtui niin sanakirjoja, pokkareita kuin elämänviisauden ja huumorin opuksiakin. Lisäksi laatikkoon mahtuivat vielä opiskeluaikaiset viinilasit, pussi ompeluja varten säilytettyä täytevanua sekä kameran monopodi-jalusta.

 

 

 

# 38 - Tähän laatikkoon päätyi ylimääräisiä puuhengareita 12 kpl, 6 kpl kankaisia pöytätabletteja, kasa vauvakirjoja, WLAN-tukiasema, kameralaukku, palapelikirja ja muutama muu lelu, pusero, toppi, mekko sekä sekalainen valikoima asusteita.

 

Kolmaskymmenesneljäs, -viides, -kuudes, -seitsemäs ja -kahdeksas muuttolaatikollinen ovat siis täynnä. Check. Check. Check. Check. Check. Sainpa sentään maaliskuullekin yhden postauksen puristettua.

 

Roskiin (muuttolaatikko #33)

Muutettu on. Kaikkien remontinviimeistelykiireiden ja pakkaustohinan keskellä ehdin suorittaa edes hiukan karsintaa. Lykkäämällä kaiken roskiin joutavan samaan laatikkoon, sain kolmannenkymmenennenkolmannen muuttolaatikollisen täyteen. Check.

Suuren osan sisällöstä muodostivat sisustus- ja aikakauslehdet (osa meni sentään kiertoon taloyhtiön lehtikierrätyskärryyn). Lisäksi joukkoon päätyi lasitiili ja 50 cm pätkä jalkalistaa (toimivat sänkymme tukijalkana ennen korjausta), lahjaksi saatu jalkaharja, lasten piirustuksia, muutamia säästettyjä pahvipakkauksia, rikkinäinen lehtikotelo ja rikkinäinen saippua-annostelija, enemmän tai vähemmän rikkinäisiä pahvi ja muovikansioita yms. sekalaista. Ei siis tehnyt varsinaisesti tiukkaa luopua näistä…

Uudessa kodissa olemme laittaneet tavaroita paikoilleen aika hiljakseen sillä periaatteella, että omaisuus pyritään käymään läpi melko järjestelmällisesti täällä päässä suorittaen karsintaa, joka ennen muuttoa jäi tekemättä. Ylimääräinen makuuhuone toimii siis toistaiseksi eräänlaisena varastona, josta paikoilleen laitettavia tavaroita otetaan laatikko kerrallaan esille. Ja ne, joista katsomme voivamme luopua, päätyvät samaan huoneeseen takaisin kirppis-merkinnällä varustettuihin laatikoihin. Ensisijaisena tavoitteena on saavuttaa toimiva tasapaino 50-luvun huoneiston säilytystilakapasiteetin ja omaisuutemme kesken. Käynnissä oleva karsimistyö taannee siis ainakin näitä raportin omaisia postauksia blogiin lähitulevaisuudessa.

Vierasvuodevaatteista (muuttolaatikko # 32)

Tällä kertaa kävin läpi vierasvuodevaatteemme, ja totesin kahta yövierasta palevelevan varaston riittävän mainiosti tavalliseen tarpeeseemme. Eli kaksi täkkiä, kaksi tyynyä, yksi patja sekä yksi petauspatja (jonka avulla myös  sohvasta saa loihdittua jokseenkin kelvollisen vuoteen) jäävät vierasvaraksi. Tarvittaessa vilteistä, torkkupeitoista ja sohvalla lojuvista tyynyistä saa vielä kolmannelle ja neljännellekin jonkinlaiset makuusijat. Joskin siinä vaiheessa patjoiksi liikenee enää pelkkiä makuualustoja tai mattoja - tällä järjestelyllä käytännössä kaiketi varmistetaan samalla myös se, etteivät vieraat viivy tarpeettoman pitkään ;-) ...tai sitten heitä voi pyytää varmistamaan oman mukavuuteensa tuottamalla mukanaan omia petivaatteita. Koska meillä käy yövieraita suhteellisen harvoin, ja yleensä korkeintaan kaksi henkeä kerrallaan (jos "alamittaisia" ei lasketa), niin tuntuu tarpeettomalta varautua sitä suuremman joukon majoittamiseen.

Kaksi vierastyynyä sai siis lähteä, ja seurakseen ne saivat vielä meidän vanhat tyynymme, jotka joulupukki korvasi jo etukäteen uusilla. Kolmaskymmenestoinen muuttolaatikollinen on siis täynnä, koska ei sinne oikein muutakaan lisäksi mahtunut. Check.

Tämä vuodevaateosasto tuottaa minulle aina kierrätyksessä vähän päänvaivaa, koska niiden elinkaarisuositukset ovat hygieniasyistä varsin lyhyet. En tosin tiedä, onko suositusten takana enemmän myyntimiesten mieli, mutta jotenkin minua joka tapauksessa epäilyttää käytettyjen vuodevaatteiden markkina- tai lahjoitusarvo sen verran, etten ole niitä lähtenyt tarjoamaan sen paremmin omalla kirpputoripöydällä kuin kärrännyt kierrätyskeskukseenkaan. Sen sijaan vanhat vuodevaatteet saattavat palvella vielä hyvin esim. löytöeläinkodissa.  Ainakin meidän tyynylastimme lähti Kissakoti Kattilaan, jonne olemme jo ennen muuttolaatikkoleikkiä lahjoittaneet mm. tiensä päähän tulleita patjoja.