Roskiin (muuttolaatikko #33)

Muutettu on. Kaikkien remontinviimeistelykiireiden ja pakkaustohinan keskellä ehdin suorittaa edes hiukan karsintaa. Lykkäämällä kaiken roskiin joutavan samaan laatikkoon, sain kolmannenkymmenennenkolmannen muuttolaatikollisen täyteen. Check.

Suuren osan sisällöstä muodostivat sisustus- ja aikakauslehdet (osa meni sentään kiertoon taloyhtiön lehtikierrätyskärryyn). Lisäksi joukkoon päätyi lasitiili ja 50 cm pätkä jalkalistaa (toimivat sänkymme tukijalkana ennen korjausta), lahjaksi saatu jalkaharja, lasten piirustuksia, muutamia säästettyjä pahvipakkauksia, rikkinäinen lehtikotelo ja rikkinäinen saippua-annostelija, enemmän tai vähemmän rikkinäisiä pahvi ja muovikansioita yms. sekalaista. Ei siis tehnyt varsinaisesti tiukkaa luopua näistä…

Uudessa kodissa olemme laittaneet tavaroita paikoilleen aika hiljakseen sillä periaatteella, että omaisuus pyritään käymään läpi melko järjestelmällisesti täällä päässä suorittaen karsintaa, joka ennen muuttoa jäi tekemättä. Ylimääräinen makuuhuone toimii siis toistaiseksi eräänlaisena varastona, josta paikoilleen laitettavia tavaroita otetaan laatikko kerrallaan esille. Ja ne, joista katsomme voivamme luopua, päätyvät samaan huoneeseen takaisin kirppis-merkinnällä varustettuihin laatikoihin. Ensisijaisena tavoitteena on saavuttaa toimiva tasapaino 50-luvun huoneiston säilytystilakapasiteetin ja omaisuutemme kesken. Käynnissä oleva karsimistyö taannee siis ainakin näitä raportin omaisia postauksia blogiin lähitulevaisuudessa.

Sitä inspiraatiosälää (muuttolaatikko #4)

Neljäs muuttolaatikollinen on täynnä. Check. Tähän lastiin joutui yli puolet kaikesta inspiraatio- eli askartelusälästä, puolet mieheni miljoonalaatikon sisällöstä ja lisäksi vanerisia lehtikoteloita. Arviolta 80% tästä laatikollisesta päätyy valitettavasti roskasäiliöön, koska nämä askarteluaarteeni näyttävät pelkältä roskalta muiden silmissä.

Ja mikä miljoonalaatikko? Miljoonalaatikko on mieheni nimitys eräänlaiselle muistolaatikolle. Kyseiseen laatikkoon hän on säilönyt sellaisia juttuja, joilla on oikeastaan pelkkää tunnearvoa - toisin sanoen asioita, jotka taas minun silmissäni näyttävät pelkältä roskalta. (Ja karsimisen hän teki siis itse - minun toimestani jäljelle ei olisi jäänyt välttämättä mitään.)

Eli roskiin vaan. Siitä kiva muuttolaatikollinen, että sisällön loppusijoituspaikkaa ei tarvitse kaukaa hakea.