Lopun alkua (muuttolaatikot #47 ja #48)

Eipäs tullutkaan palattua piakkoin, niin kuin vihjailin. Suunnitelmissa oli tehdä jonkinlainen ennen-jälkeen-postaus kirjahyllyn siivousprojektista, joka oli aluillaan viimeksi kirjoitellessani. Projekti on kuitenkin viimeistelyä vaille edelleen, joten en ole oikein jaksanut motivoitua bloggailemaan siitä. Yhteenvetona voin kuitenkin sanoa, että hyllystä poistui jonkin verran taas kirjoja, mutta varsinkin mappitavaraa. Kaikenlaisia "vanhentuneita" papereita lähti pois kunnioitettava pino, samoin aikakauslehtiä. Lisäksi on tullut karsittua myös jonkin verran lasten tarvikkeita ja leluja. Neljäskymmenesseitsemäs ja neljäskymmeneskahdeksas muuttolaatikollinen ovat siis täynnä. Check. Check.

Ja sitten siihen lopun alkuun. Olen jo pidemmän aikaa pohtinut, että kuinka pitkään muuttolaatikkoleikkiä aion jatkaa, ja mitä tämän koko blogin kanssa teen. Karsittavaa riittää edelleen, mutta tässä vaiheessa työ on muuttunut pienipiirteisemmäksi ja hitaammaksi. Muuttolaatikollisina mittaaminen on alkanut hidastaa tavaran poistumista asunnostamme, koska laatikon täyteen saaminen kestää jo aika kauan. Eli muuttolaatikkoleikki on alkanut melkeinpä hidastaa karsimistyötäni.

 

Blogi taas on ollut mainio paikka pitää kirjaa karsimisen edistymisestä, mutta varsin yksiulotteiseksi tuotokseksi sekin lopulta sitten muodostui. Aloittaessani karsimisprojektin, oli tosi hyödyllistä kirjoitella siihen liittyviä ajatuksia tänne, ja oli kiva kuulla myös teidän lukijoiden kommentteja aiheisiin liittyen. Heti alkuinnostuksen jälkeen muut aiheet ovat jääneet kuitenkin valitettavan vähälle, vaikka ajatus oli alun perin toisin.

 

Mutta elämä ei mene aina siten kuin on suunnitellut - ei tämä blogiharrastuskaan. Hyväksyn asian, ja olen hahmotellut Muuttolaatikkoleikille lopun: Yritän karsia kaksi laatikkoa vielä - niin lähellä ollaan kunnioitettavaa viidenkymmenen laatikon saldoa. Siihen päälle vielä jonkinlainen "mitä jäi käteen"-yhteenveto, jotta yli kaksi vuotta kestäneen projektin kokemukset ja oivallukset eivät unohtuisi saman tien. Ja sen jälkeen leikki on loppu.

 

# 47 - Mappeja, kirjoja, kangaspaloja, peltinen lääkelaatikko, vanha muotokuvapiirros, nahkatakki sekä parit housut.

# 48 - Taaperoleluja, vauvakirjoja, autoon kuuluva vauvapeili, kassillinen kestovaippoja tykötarpeineen, sekä joitakin huolella vaalittuja lasten askarteluja. 

 

 

 

 

 

  

Päivitystä (muuttolaatikot #45 ja #46)

Valokuvia selailemalla huomasin sattumalta, että minultahan jäänyt vuoden 2015 ensimmäiset muuttolaatikolliset kokonaan raportoimatta. Aika sekalaista tavaraa niiden mukana lähti, pintapuolinen katsaus asiaan kuvin ja kuvatekstein.

 

 # 45 - Tämän laatikon sisältö oli pääasiassa joulukoristeita. Halusin vain yksinkertaisesti vähentää niiden määrää, kun niitä kumminkin käytetään vain muutaman viikon ajan vuodessa. Kirpparille lähtevät yksi valosarja, ledikynttilät, liiat tonttulakit yms. muu käyttökelpoinen tavara. Joitakin, pääasiassa itsetehtyjä tai muuten epämääräisiä juttuja piti heittää myös roskiin, kun niille oli vaikea kuvitella erityistä kierrätysarvoa. Päätyi laatikkoon vielä jotain muutakin, mutten enää pysty palauttamaan mieleeni, että mitä...

 

 

# 46 - Lastenvaatteita, aikuisten vaatteita, suuri kenkälusikka, kattila jne. - kaikki menossa kiertoon kirpparin kautta. Kuvassa näkyvät tietokoneen kaiuttimet löysivät jo uuden omistajan fb:n paikallisen kirppariryhmän kautta. Päätimme pärjätä tästä lähin yhdellä pienellä siirrettävällä kaiuttimella, joka toimii kätevästi myös läppärien ja mobiililaitteiden kanssa.

 

Lyhyestä virsi kaunis tällä kertaa. Mutta suunnitelma on palata tänne piakkoin yhden toisen blogipostauksen merkeissä. Muuttolaatikkoleikki toivottaa lukijoilleen hyvää viikonloppua! 

Syksyn saldo (muuttolaatikot #40 - #44)

Viimeinkin takautuva yhteenveto syksyn karsintakierroksesta kuvien kera, jotta pysyisin edes itse laskuissa mukana. Tavaraa lähti, mutta aika tahmeasti sujui. Suuria oivalluksia ei näistä tavaroista luopuessa päässyt siis syntymään, mutta päätyivät onneksi kirpparien kautta kiertoon suurimmaksi osaksi.

Alla olevien lisäksi olemme myyneet  kunnioitettavan määrän itsellemme tarpeettomaksi jääneitä hyväkuntoisia Lundian osia sekä kaksi kappaletta pikkulasten sänkyjä. Tällaisia suuria huonekaluja en kuitenkaan muuttolaatikoilla mittaa edes laskennallisesti teoriassa - pääasia on, että nekin on saatu kiertoon.

# 40 - Lastenvaatteita ja kenkiä päätyi jälleen lastentarvikkeisiin erikoistuneen kirppputorin kautta kiertoon.

# 41 - Tähän laatikkoon upposi kolme ylimääräistä pöytäliinaa, muutamat lakanat, villaisia vaippahousuja, vaatteita, jonkin verran leluja, palapelejä ja lastenkirjoja sekä laatikon vieressä näkyvä kirjapino. 

Loput kuvitan yhdellä kirpparikuvalla: 

# 42 - Parisängyn päiväpeite, lankakori, öljy-etikkasetti, uunivuoka, iso kuramatto, joiden lisäksi roskikseen päätyi muovisia legojen säilytyslaatikoita.

# 43 -  Miesten pelipaitoja, ylimääräinen kosmetlaukku, uimarengas, jonkiverran vaatteita, joiden lisäksi isoäidilleni päätyi käyttökelpoinen mikromme rikkimenneen tilalle (jo kuukausia käynnissä ollut ihmiskokeemme osoitti, että perheemme tulee nykyään  mainiosti toimeen kokonaan ilman mikroa).

# 44 - Tarpeettomia pajusta tehtyjä säilytyskoreja 3 kpl sekä puttimatto, joiden lisäksi roskikseen päätyi suuri muovinen vuodevaatteiden säilytyspussi sekä hyvin pieni erä remontin jäljiltä säilytettyjä yksittäisiä rakennustarvikkeita. 



Neljäskymmenes, neljäskymmenesensimmäinen, -toinen, -kolmas ja -neljäs muuttolaatikollinen ovat siis täynnä. Check. Check. Check. Check. Check. Kas noin, raportointi on jälleen saatettu ajantasalle.
 

Koska tämän yhteenvedon myötä täyttyi jälleen yksi tasakymmen laatikollinen, niin onnittelen itseäni kesän ruusuilla :D

 

Loppiaismietteitä

Joulun pyhät tulivat ja menivät ja veivät vanhan vuoden mennessään. Touhukkaat joulunaluspäivät, niitä seuraavat laiskat pyhät ja uusi vuosi tulevaisuudentoiveineen tekevät tästä muutamien viikkojen ajanjaksosta intensiivisen kokemuksen, jonka aikana monelle tarjoutuu hyvä hetki vilkuilla omaa elämäänsä sekä taakse että eteenpäin. Vuoden kierto on toistunut jälleen tutun kaavan mukaan, mutta mitä on tapahtunut minulle itselleni?

Olen tunnustanut joulun väriä monet vuodet. Odotus ja valmistautuminen on ehdottomasti ollut puolet huvista, ja siihen on omalla kohdallani ollut vain yksi oikea tapa toimia: paljon vaivaa, paljon koristeita, paljon ruokaa, ajatuksella tehdyt tai hankitut lahjat - vaivalla paketoidut, oikea kuusi ja paljon perinteitä. Jouluostoksilla on ollut mukava tunnelmoida etsien juuri kullekin läheiselle sopivaa lahjaa, joka todella ilahduttaisi tai olisi hyödyksi.

Toki pidän joulusta kovasti edelleen. Mutta moni asia on myös muuttunut, eikä vähiten muuttolaatikkoleikin seurauksena. Jo jouluna 2013 tunsin suurta vastenmielisyyttä turhia lahjahankintoja kohtaan. En enää päässyt joulutunnelmaan kaupoissa kiertelemällä, ja lapsia lukuun ottamatta kaikki läheiset saivat aineettomat lahjat. Kaikki kaupoissa esillä pursuileva tavarapaljous sai melkein voimaan pahoin: minne tämä kaikki oikein päätyy, ja tilalle tulee koko ajan uutta ostettavaa.

Menneen joulun alla en kaupoissa juuri edes käynyt, ja sen vähän mitä kävin, kuljin kuin sumussa. On hämmästyttävää, millainen vierauden tunne minulle on tullut kaupoissa kaikkien niiden tavaroiden keskellä, joista en halua mitään, enkä tarvitse mitään. Päällimmäinen tunne ei ole enää edes se ahdistus ylitsepursuavasta tarjonnasta, vaan lähes totaalinen ulkopuolisuuden tunne. Vähän kuin olisi lemmikkitarvike kaupassa, vaikka ei omistaisi eläintä eikä edes haaveilisin moisesta.

Lahjat kuitenkin kuuluvat kulttuuriin edelleen, enkä ole tohtinut ehdottaa niistä luopumista kokonaan. Mutta entisenlainen jännitys ja odotuksen ilo on poissa saajanakin. Mieheni kanssa olemme antaneet jo kahtena peräkkäisenä jouluna toisillemme lahjaksi lupauksen yhteisestä matkasta, eikä tällainen yllätyksetön etukäteen sovittu lahja ole tuntunut ainakaan näinä parina jouluna vielä liian tylsältä. Ja kyllä perinteistenkin joululahjojen ostaminen kohottaa omaa joulumieltä edelleen silloin, kun niiden tietää todella menevän tarpeeseen, kuten tänäkin vuonna Joulupuukeräykseen toimittamani vaate- ja lelupaketit.

Joulumieli ja sen kaltaiset asiat ovat kuitenkin yksilöllisiä kokemuksia, eikä niiden suhteen pitäisi liikaa ohjata toisia siinä, mikä olisi hyvä tapa menetellä. Omalla kohdallani olen huomannut kuitenkin, että turhempien asioiden jäädessä tekemättä, tilalle saa usein jotain tärkeämpää. Tänä jouluna se taitaa olla hyväksyminen, armollisuus itseä ja muita kohtaan. Kukaan kun ei ole täydellinen, eikä joulu tai sen paremmin elämäkään mene pelkästään siitä vielä pilalle.

Muuttolaatikkoleikin laiska bloggari toivottaa siis parempaa uutta vuotta kaikille lukijoilleen, mutta ei lupaa kuitenkaan ryhdistäytyä. Riittää kuulemma kun tekee parhaansa, ja enemmän tilausta ryhtiliikkeille on IRL-puolella. Voihan olla, että sen seuraukset näkyvät täälläkin. Tai sitten ei.