maanantai 25. maaliskuuta 2013

Kankaita ja luentomuistiinpanoja (muuttolaatikko #7)

Päätin puolittaa kangasvarastoni - ja tein sen. Ihanaa tässä on myös se, että minun ei tarvitse miettiä sen kummemmin mihin ne kierrättäisin. Kaikki ylijäämäkankaani huolii nimittäin näppärä ystäväni, jonka ompeluksia voi ihailla blogissa Kuvihumpu.

Samaan muuttolaatikkoon mahtui vielä kaksi mapillista opiskeluaikaisia luentomuistiinpanoja, joiden loppusijoituspaikkana on paperinkeräyslaatikko. 

Ja näin on seitsemäs muuttolaatikollinen täynnä. Check.

Vanhoja pois (spin-off -projekti)

Toissa viikonloppuna olimme käymässä lapsuudenkodissani. Sillä aikaa kun lapset nauttivat isovanhempien huomiosta, niin minulla oli pieni spin-off muuttolaatikkoleikki meneillään myös siellä. 

Asia on niin, että olen lykännyt luopumista suuresta määrästä lapsuudentavaroitani pitkälle  aikuisikään. Isäni yrityksessä sattuu nimittäin olemaan ylimääräistä varastotilaa, joten kaikki "tarpeeton" on pakattu pois silmistä sinne. Nyt parin viime vuoden aikana olen käynyt niitä läpi ehkä kerran vuodessa isäni painostuksesta, ja viime viikonloppuna koitti jälleen sellainen hetki. 

Vaikka tavarat ovat olleet varastoituna vuosia, niin minä en pysty siihen, että vain antaisin ne pois. Minun on pakko käydä läpi kaikki. Tällä kertaa hommassa oli kuitenkin ihan uutta hohtoa, koska karsimisvaihde on muutenkin päällä.

Kierrätykseen lähti kaksi laatikollista lasten- ja nuorten kirjoja, satukirjoja ja sarjakuvalehtiä, pehmoeläimiä ja kourallinen sekalaista pikkutavaraa. Roskaa tuli pussillinen ja paperinkeräysastiaan päätyi vanhoja muistiinpanoja. Lisäksi vanhoja kirjeitä, päiväkirjoja ym. joutui illalla takkaan.

Mukaani lähti kuitenkin vielä joitakin papereita tarkistettavaksi, partiopaita ja pari pehmolelua, jotka ajattelin antaa lapsille tunnearvosyistä. Mutta näitä laatikoita ei tässä lekissä lasketa suuntaan tai toiseen. Ei siksi, että banaanilaatikko mittayksikkönä  ei täytä kriteereitä, vaan koska nämä tavarat eivät ole olleet täysipainoisesti painolastinani vuosiin. Siitä huolimatta tuli kevyempi olo.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Lastenvaatteita (muuttolaatikot #5 ja #6)

Pieneksi käyneitä lastenvaatteita olen lajitellut poistuvien kasaan jo aikaisemmin, mutta nyssäkät ovat jääneet nurkkaan odottamaan kirpputoria. Huomisesta alkaen on viimeinkin varattu pöytä lastenvaatekirpputorilta, ja muuttolaatikolla mitattuna myyntiin lähtevää tavaraa tuli kaksi laatikollista. Laatikot viisi ja kuusi ovat siis täynnä! Check. Check. 

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Sitä inspiraatiosälää (muuttolaatikko #4)

Neljäs muuttolaatikollinen on täynnä. Check. Tähän lastiin joutui yli puolet kaikesta inspiraatio- eli askartelusälästä, puolet mieheni miljoonalaatikon sisällöstä ja lisäksi vanerisia lehtikoteloita. Arviolta 80% tästä laatikollisesta päätyy valitettavasti roskasäiliöön, koska nämä askarteluaarteeni näyttävät pelkältä roskalta muiden silmissä.

Ja mikä miljoonalaatikko? Miljoonalaatikko on mieheni nimitys eräänlaiselle muistolaatikolle. Kyseiseen laatikkoon hän on säilönyt sellaisia juttuja, joilla on oikeastaan pelkkää tunnearvoa - toisin sanoen asioita, jotka taas minun silmissäni näyttävät pelkältä roskalta. (Ja karsimisen hän teki siis itse - minun toimestani jäljelle ei olisi jäänyt välttämättä mitään.)

Eli roskiin vaan. Siitä kiva muuttolaatikollinen, että sisällön loppusijoituspaikkaa ei tarvitse kaukaa hakea.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Miten tähän on päädytty

Rupesin tässä oikein miettimään tähänastista elämääni taaksepäin, että miten tämä kaikki maallinen omaisuuteni oikeastaan on päätynyt haltuuni. Lapsuudenkodin tavarat jäivät pääosin paikoilleen muuttaessani opiskelemaan, joten ehkä tuo omilleen muutto on hyvä paikka aloittaa itsetutkiskelu. 

Yli kolmetoista vuotta sitten muutin opiskelupaikkakunnalleni mukanani valtava urheilukassi. En kunnolla jaksanut kantaa edes sitä, mutta siihen mahtui kuitenkin kaikki mitä tarvitsin. Seuraavana viikonloppuna vanhempani tulivat varustamaan kalustetun soluhuoneeni vielä uudella patjalla, matolla ja verhoilla sekä luultavasti parilla astialla, ehkä ruukkukasvilla. Puolen vuoden päästä muutin toiseen soluun, jossa huone oli kalustamaton. Tässä vaiheessa elämäni ensimmäinen reissu IKEAan moninkertaisti tavaramäärääni erityisesti huonekaluilla. 

Kolmen vuoden päästä muutin tilavaan yksiöön, jolloin hankin jälleen lisää huonekaluja. Ja käytännössä mukana muutti tavaroineen eräs teekkarinrenttu (josta sittemmin tuli aviomieheni ja jopa diplomi-insinööri). Tavaramme luultavasti alkoivat samantien lisääntyä keskenään - se ainakin selittäsi paljon.

Vuonna 2004 lähdimme sitten ulkomaille opiskelemaan lähes vuodeksi, ja mukaan lähti vain kaksi matkalaukullista vaatteita sekä läppärit. Ennen lähtöä pistettiin siis aika paljon ylimääräistä tavaraa pois, mutta ylivoimaisesti suurin osa päätyi silti varastoon. Se oli upea vuosi fyysisten puitteiden askeettisuudesta huolimatta (kuuden ihmisen kesken jaettu minibaarin kokoinen jääkaappi ja kylpyhuone tosin nostivat välillä verenpainetta). Mutta kyllä niitä hankintoja tuli tehtyä senkin vuoden aikana, sillä lähtiessä tavaraa oli kahden matkalaukun sijasta peräkontillinen...

Vaihtovuoden jälkeen asunto on vaihtunut kolmesti, ja neliöitä on tullut lisää joka muuton myötä - samoin maallista omaisuutta. Nykyisen 86 neliön täyttyessä yli kapasiteettinsa, myös minun sietokykyni tuntuu tulleen lopullisesti täyteen. Olen myös alkanut ymmärtää pikkuhiljaa, että monet elämäni ongelmat voisivat ratketa ainakin osittain ihan vain tavaroita vähentämällä. Ja tämä oivallus on todellakin motivoinut minua ryhtymään tähän karsimisprojektiin paljon aiempaa kunnianhimoisemmin. Eli ei muuta kuin neljättä muuttolaatikollista täyttämään...


torstai 14. maaliskuuta 2013

Elämän olennaisuuksia - Thaimaalaista kasvisruokaa

Aloitanpa ensimmäinen kirjoitukseni koskien niitä elämän olennaisuuksia, joihin voin ja tulevaisuudessa aion investoida. Olin nimittäin viime viikolla työväenopiston järjestämällä Thaimaalaista kasvisruokaa -kurssilla, ja kokemus oli tosi kiva.

Kurssi kesti yhden illan, ja järjestettiin työväenopiston opetuskeittiön tiloissa. Meitä taisi olla yhteensä kymmenen osanottajaa, ja valmistimme illan aikana suurinpiirtein yhtä monta ruokalajia. Aika kului kuin siivillä, ja arkiset murheet taatusti unohtuivat hetkeksi ihanien eksoottisten tuoksujen täyttäessä keittiön. Ja kaiken tietenkin kruunasi yhteinen illallishetki, jolloin pääsimme nauttimaan työmme hedelmistä. 

Thaimaalainen ruoka ei ollut minulle kovin tuttua ennenstään, joten uusia makuelämyksiä tuli monessa muodossa. Itse tykästyin varsinkin kylmiin salaatteihin, kuten papaya-salaattiin ja bambu-kaalisalaattiin. Myös curry-tahnat tuoreista raaka-aineista tehtynä olivat aivan toista maata kuin purkkiversiot kaupan hyllyllä. Ja koko lystille tuli hintaa yhteensä noin 30 euroa, mikä mielestäni on varsin kohtuullinen kustannus. 

Hyvä ruoka, parempi mieli - pitää niin paikkansa!


Pad thai nuudelit


Puhtaat valkeat lakanat (muuttolaatikko #3)

Ja työmaa jatkuu. Tänään kävin käsiksi liinavaatekaappiin, jota olen katsellut sillä silmällä jo aiemminkin. Tämä oli sikäli kurja homma, että laatikkoon joutui täysin käyttökelpoista ja siistiä tavaraa, jopa pieni määrä täysin käyttämätöntä. Mutta liika on liikaa. Vai tarvitseeko joku 34 keittiöpyyhettä? 18 sai lähteä tässä vaiheessa, ja voi olla että lisää karsintaa suoritetaan vielä myöhemmin. Täytyy ensin kuitenkin testata, mitkä jäljelle jääneistä ovat parhaita käytössä. Ja noista keittiöpyyhkeistä ei yhtäkään ole muistaakseni ostettu itse, vaan kaikki on saatu. 

Keittiöpyyhkeiden kaveriksi päätyi myös muutamia pussilakanoita, aluslakanoita, tyynyliinoja, kylpypyyhkeitä ja pöytäliinoja. Päällimmäiseksi heitin pikku pussin kirpparia odottavia vaatteita, ja kas - kolmas muuttolaatikollinen tavaraa on täynnä. Check. Täytyy vain toivoa, että nämä päätyisivät jollekin tarvitsevalle, koska liinavaatteissa sinänsä ei ole vikaa, emme vain tarvitse niitä tällaista määrää. Ja kyllä niitä vielä jäikin...

Täytyy tässä vaiheessa luopumisprojektia jo todeta, että muuttolaatikon valitseminen mittayksiköksi vaikuttaa aika onnistuneelta ratkaisulta. Se on oikeasti kooltaan aika suuri, joten sen kokoisen tavaramäärän poistumisella on jo jotain merkitystä. Ja koska tässä muuttolaatikkoleikissä lasketaan täyttyneitä laatikollisia, niin tsempaan itseni luopumaan aikomaani enemmästä tavarasta, koska haluan saada laatikon täyteen heti. Leikkikalut on siis valittu oikein, joten ei kun jatkamaan leikkiä!


Laatikollinen liinavaatteita - ja tällä kertaa kuvassa se ihan oikean kokoinen iso muuttolaatikko. Koetan keksiä tänne blogiin välillä vähän innostavampiakin kuvia jatkossa.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Sekalaista romua ja roskaa (muuttolaatikko #2)

Tänään oli iltaan mennessä ehtinyt kerääntyä sellainen määrä ahdistusta ihan vaan elämästä yleensä, että päätin sitä helpottaakseni raapia kokoon yhden muuttolaatikollisen poistuvaa tavaraa vaikka väkisin. Koska en jaksanut tehdä mitään vaikeita luopumispäätöksiä, niin keräsin sekalaisen kokoelman sitä sun tätä saadakseni laatikon vain täyteen. Ja sain. Check. 

Kirpparille tai kierrätykseen päätyviä kamoja kertyi muun muassa kenkäpari, kukkaruukkuja, housuhengareita ja muutama kirja. Ja loput saakin heittää suoraan roskikseen. Tuli edes hiukan keveämpi mieli.


maanantai 11. maaliskuuta 2013

Luopumisesta

Luopuminen on minulle aina vaikeaa, olipa kyse sitten tärkeästä tai tarpeettomasta, isosta tai pienestä asiasta. Joudun usein rohkaisemaan itseäni "jos katsot taaksepäin, et näe eteesi" -tyyppisillä viisauksilla, jotta uskallan tehdä valintoja ja päätöksiä ennemmin tulevaisuuteen kuin menneisyyteen nojautuen. Toinen luopumista edesauttava seikka on tiedostaa syitä, joiden takia pitää asioista kiinni. Alle olen listannut itselleni tyypillisimpiä syitä, jotka sitovat minut kiinni tavaroihini:

Tavaroiden tunnearvo on ehdottomasti yksi suurimmista syistä siihen, miksi säilytän tarpeettomia asioita vuodesta toiseen. Onhan se ihana fiilistellä kaikkia vanhoja juttuja - siitä tavasta voin tuskin päästä eroon. Mutta kun sitä fiilistelyä tulee harrastettua lähinnä siivouspäivien yhteydessä, niin onko se tavaran säilöminen oikeasti sen arvoista. Siivous viivästyy ja lopulta jää kuitenkin ahdistunut olo siitä ettei saanut taaskaan heitettyä juuri mitään pois. 

Tätä voin vielä tarvita joskus. Tai sitten en! Olen yltäkylläisyyden aikana kasvanut, mutta siitä huolimatta tulee säilöttyä yhtä ja toista tulevaisuuden varalle. Säilytin pitkälle aikuisikään asti jopa vanhoja peruskoulukirjojani kaiketi siltä varalta, että tulevat lapseni saattaisivat tarvita niitä. Onneksi sentään hävitin ne ennen kuin lapseni olivat edes syntyneet. Mutta katastrofin mahdollisuus alitajunnassaan voi perustella melkein minkä tahansa asian tarpeellisuutta. Toki monta "tarpeellista" tavaraa on pantu talteen ihan oikeasti käytännöllisistä syistä. Mutta nyt yritän muuttaa ajatteluani siihen suuntaan, että nuo "tarpeelliset" jututkin voisi myydä tai lahjoittaa jollekin, joka tarvitsee niitä nyt. Eikä ehkä joskus kuten minä.

Koska tykkään tehdä itse jos jonkinmoisia käsitöitä, askarteluja, taiteilua ja muuta näpertelyä, niin säilöön on kertynyt monenlaista sälää odottamaan inspiraatiota. Tämä onkin hankala asia karsimisen kannalta, koska toisen silmiin (esim. mieheni) tuo sälä on silkkaa roskaa, mutta todellisuudessa jokin yksittäinen juttu voi inspiroida vaikka miten hienon työn tekemiseen (mitä ei olisi ehkä koskaan syntynyt ilman juuri sitä tiettyä juttua). Inspiraatiota on hankala ennakoida tai järkeillä, ja niinpä se tekee tästä näkökulmasta luopumisen erityisen haastavaksi.  Mutta pakko minun on yrittää tässäkin asiassa tarttua itseäni niskasta kiinni, ja heivata entistä isompi osa tästä sälästä roskikseen (näillä jutuilla tuskin on paljon arvoa kenellekään muulle). Täytyy ehkä koittaa ajatella asia vaikka niin, että jos nyt joku inspiraatio jää saamatta sälän puutteen takia, niin aivan varmasti mielikuvitus kehittää tilalle jotain muuta.

En tiedä nimittäisinkö seuraavaa perustelua ekologisuudeksi, ympäristöystävällisyydeksi vai miksi, mutta se tekee luopumisesta myös vaikeaa. Koska maailma on tavaraa pullollaan, ja varsinkin roskiin heittäminen on minulle kauhistus, niin jotenkin sitä tyynnyttää maailmantuskaansa toisinaan myös säilömällä. Etten ainakaan minä olisi syytämässä nurkistani lisää tarpeetonta tavaraa maailman turuille ja toreille. Ajatuskuvio voi tuntua absurdilta, mutta kyllä se minulle on välillä täyttä totta. Ammattijärjestäjä Anne Te Velde-Luoma päästi minut tästä synnistä kuitenkin toteamalla Maria Pettersonin radio-ohjelmassa, että koska luopuminen on muutenkin tarpeeksi vaikeaa, niin ei kannata syyllistää itseään luopumisvaiheessa enää muilla asioilla. Kannattaa käydä kuuntelemassa areenassa kyseinen ohjelma Ihmishamsterit

Ehkä naurettavin perusteluistani säilyttää tarpeetonta on kuitenkin mukavuudenhalu. Luopuminen on vaikeaa ja säilyttäminen on helppoa. Tai ainakin helpompaa. Mutta se ei enää kelpaa syyksi tästä eteenpäin.

Ainakin nämä yllä kuvatut syyt sitovat minut kiinni maalliseen omaisuuteeni, ja näitä siteitä tässä nyt pitäisi sitten ryhtyä ratkomaan ja katkomaan. Jotenkin niiden tiedostaminen jo helpottaa. Aukikirjoittettuina varsinkin ne kuulostavat aika naurettavilta perusteluilta säilyttää juuri mitään. 

Todellisuus on kuitenkin monimutkaisempi, enkä halua asettaa luopumistavoitteitani masentavan korkealle. Tunnearvon takia tulen varmasti säilyttämään vastakin asioita - toivottavasti kuitenkin aikaisempaa vähemmän. Joitakin asioita voi olla perusteltua säilyttää myös tulevaisuuden varalta jonkin aikaa - muttei ikuisesti. Inspiraatiota odottamaan saa jäädä jatkossa vain hyvin huolella valikoitu erittäin pieni kokoelma sälää. Sen sijaan minkään säilyttäminen ei kai voi olla ekologisempaa kuin siitä luopuminen maailman kokonaistavaramäärän kannalta, joten se näkökulma pitäisi pystyä heittämään romukoppaan mukavuudenhalun seuraksi. 

Hyviä konkreettisia vinkkejä luopumistyöhön voi käydä katsomassa esimerkiksi Joona Luostarisen  minimalismi.fi -blogista.




Lehdet lentää (muuttolaatikko #1)

Päätin aloittaa raikkoamisen tunteideni kannalta helpommasta päästä, ja kävin käsiksi lehtipinoihini ja lehtikoteloihini. Varsinkin sisustuslehdet ovat paheeni, ja niitä kertyy nurkkiin luvattoman paljon. Niitä pinoja olen muutenkin käynyt yleensä läpi suunnilleen kerran vuodessa, jottei määrä räjähdä täysin. 

Tällä kertaa ulotin säälimättömän kourani myös huolella säilöttyihin ammattilehtinippuihin, ja niistäkin iso osa sai lähtötuomion. Selailtuani läpi vinhaa vauhtia jokaisen paperinkeräykseen joutuvan läpyskän, täytyy kyllä ihmetellä, että mitähän varten olen noita tähän asti säilyttänyt. Vaan vielä niitä tällä kierroksella jäikin... 

Tarkastelun alle joutuivat tällä kertaa myös käsityölehdet, joiden kokoelmaa en ole rohjennut harventaa vielä koskaan aikaisemmin. Vaikka monet kaavat ovat periaatteessa melko ajattomia, niin aika harvat malleista ovat niin kivoja kuitenkaan, että niitä ryhtyisin koskaan oikeasti tekemään. Ja on noita käsityölehtiä näin laiskalle ompelijalle muutenkin kerääntynyt yli oman tarpeen. Kymmenen jäi ja kahdeksantoista sai lähtöpassit.

Seuraavaksi leikkuriin joutuivat matkailulehti Mondot, joita on säilötty jo monta vuotta. Keräsin talteen muutaman kiinnostavan jutun irtosivuina, mutta loput pois vaan. Ja irtosivutkin sitä mukaa kun olen ne lukenut. 

Lehtiurakan päätteeksi kävin vielä läpi sekalaisen kasan käytettyjä lahjakasseja, jotka ovat kyllä siistissä kunnossa edelleen, mutta nyt saa riittää niidenkin säilöminen. Mukaan joutuu viimeinkin myös kaunis paperikassi, jossa kannoin kotiin kuutisen vuotta sitten hääpukuni (ehkä siitäkin olisi voinut luopua jo hieman aikaisemmin). Ja niin on ensimmäinen muuttolaatikollinen täynnä. Check.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Tästä se lähtee

- nimittäin bloggaaminen ja karsiminen. Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa (mutta aihe on puuttunut) sekä päästä eroon tarpeettomasta (energia on puuttunut). Tässä blogissa olkoon näiden kahden ensikuulemalta toisiinsa liittymättömien halujen liitto hedelmällinen, ja tuokoon se elämääni lisää tilaa ja sisältöä.

Ajatus tästä blogista syntyi viikko sitten vieraillessani Taidehallissa Leena Luostarisen hienossa näyttelyssä. Luovuus selvästi synnyttää luovuutta - muuta yhteistä paikalla ja idealla tuskin on. Kuten sanottu, mieleni on tehnyt jo pidemmän aikaa kirjoittaa jotain, mutta tarpeeksi mielekäs aihe on puuttunut. Olen pitkään myös halunnut raivata lisää tilaa elämäni (erityisesti fyysisiin) puitteisiin, mutta riittävä motivaatio on puuttunut. Viime lauantaina Taidehallissa nämä kaksi asiaa jotenkin yhdistyivät aivoissani synnyttäen ajatuksen blogista, jossa kerron itselleni aina yhtä raskaasta luopumisenprosessista, jonka palkintona - paradoksaalista kyllä - on aina kuitenkin kevyempi olo. Ydinajatuksena blogissani on siis luopua tarpeettomasta tavarasta, ja mitata määrä konkreettisesti muuttolaatikollisissa laskettuna. 

Tasan viikon olen nyt kypsytellyt ajatusta, ja ehtinyt samassa ajassa huomata, ettei idea suinkaan ole uniikki (kuten tietysti ensin ehdin kuvitella). Näkyvimmin ajankohtaisen aiheesta tekee Tavarataivas -niminen dokumentti, joka on saanut paljon mediahuomiota alkuvuodesta. Kuluneen seitsemän päivän aikana olen löytänyt tieni myös minimalistisiin blogeihin, jotka antanevat ainakin yläotsikon myös minun tavoitteelleni - raivata tilaa elämässäni olennaiselle

Minimalismi sinänsä tuntui ensin vieraalta termiltä, sillä tarkoitukseni ei ole pyrkiä erityisen askeettiseen elämään. Tutustuttuani käsitteen sisältöön tarkemmin, se paljastui kuitenkin melko sallivaksi: blogeissa toistuu ajatus siitä, että jokainen saa määritellä minimalisminsa "määrämitat" itse - turhasta luopuminen ja olennaisen löytäminen ovat aatteen ytimessä. Päämääränäni ei siis ole supistaa nelihenkisen perheemme maallista mammonaa sataan esineeseen tai mitään vastaavaa, mikä ainakin kaltaiselleni realistille (ja materialialistille) on aika kaukainen ajatus. Tarkoituksenani sen sijaan on ensisijaisesti luopua tarpeettomasta tavarasta, mutta toivottavasti samoilla höyryillä myös muusta aikaa vievästä ja elämää syövästä turhuudesta mikäli mahdollista.

Tämä blogi toimikoon siis potkuna takamukselle: luopumisprojekti alkakoon! Tarjotkoon se myös kanavan kaiken sen luopumisen tuskan vuodattamiseen, jota varmasti tulen tuntemaan mitä vähäpätöisimpienkin poistojeni tähden. Auttakoon se minua todella näkemään ylisentimentaalisen suhteeni maalliseen mammonaan helpottaen siten toivottavasti luopumispäätösten tekemistä ja niissä pysymistä. Ja toimikoon se tietenkin estraadina myös sille riemulle, jota jokainen kokoon saatu muuttolaatikollinen minussa varmasti synnyttää. Lisäksi luvassa on niitä kauniita elämän olennaisuuksia, joilla koetan täyttää tarpeettomalta (tavaralta) vapautuvan tilan elämässäni!  


Kuvassa tämä blogin päätähti - muuttolaatikko - jonka mieheni kävi tänä aamuna varta vasten ostamassa projektiani varten. Ja jottei kaikki menisi kuten elokuvissa, niin tietenkin se oli väärän kokoinen (liian pieni), vaikka annoin mitat mukaan. Tarkoitus on joka tapauksessa käyttää mittarina sellaista "tavallisen kokoista muuttolaatikkoa", joita muuttofirmat vuokraavat (mitat noin 60 x 40 x 30 mm).