Muuttoraportti ja jakojäännös (eli muuttolaatikot #22 - #28)

Olen ollut irti arjesta ja blogista - toisin sanoen olen lomaillut. Ensimmäinen viikko lomasta kului kokonaan muuttotouhuissa, ja kaksi seuraavaa enimmäkseen kotimaanmatkailun parissa. Mutta nyt on viimeinkin aika julkaista virallinen raportti muutostamme blogiyleisölle.

Ensin huonot uutiset. Omaisuutemme koko on huonekalut, suurkodinkoneet ja taulut poislukien, aika tarkasti 90 muuttolaatikkoa. Edellisten lisäksi oli vielä jonkiverran tavaroita, joita ei ehkä tullut mitattua missään vaiheessa (kuten esim. siivousvälineet, jotka seilasivat uuden ja vanhan kodin väliä useampaankin otteeseen). Joka tapauksessa epävirallisesta laatikko per neliö -tavoitteesta jäätiin, koska vanhan kotimme koko oli 86 m2. 

Hyväksi uutiseksi voinee lukea sen, että ilman muuttolaatikkoleikin myötävaikutusta laatikkojen loppusaldo olisi ollut 90 laatikon sijaan 118 laatikkoa. Rehellisyyden nimissä on todettava, että koska muutoissa yleensä aina karsitaan tavaraa jonkin verran, olisi arviolta neljä laatikollista saattanut lähteä joka tapauksessa. Mutta ilman muuttolaatikkoleikkiä muuttokuormamme koko olisi ollut reilusti yli 20 laatikkoa suurempi.

Tavaroita pakatessa tuli tehtyä myös muutamia tärkeitä huomioita siitä, mitä emme ainakaan ole vailla: 

1. Paperia ja kartonkia: Sitä löytyy lähes kaikkiin kuviteltaviin käyttötarkoituksiin, myös eri kokoja ja eri värejä. Ja sitä on paljon. Siispä lapsemme saavat taiteilla lähiaikoina melko paljon fiinimmille paperilaaduille kuin perus kilopaperille. Koska äidin taiteiluharrastus on ajanpuutteen vuoksi kutistunut käytännössä olemattomiin, ei tunnu järkevältä säästellä parempiakaan papereita epämääräistä tulevaisuutta varten.

2. Paperinenäliinoja: Tästä varastosta kunnia menee lähinnä miehelleni. Joka tapauksessa erinäisiä nenäliinapaketteja, sekä vajaita että täysiä, tuli vastaan suunnilleen joka paikasta pakkausoperaation aikana. En laskenut kuinka monta. Niitä ei siis pitäisi joutua lisäämään kauppalistalle aikoihin.

3. Kosmetiikkaa: Tarpeettoman paljon varastoja ja aivan liikaa puolikäytettyjä tuotteita samaa tarkoitusta varten. Järkeistämällä tätä puolta, on todella helppoa leikata kylpyhuoneen tavaramäärää merkittävästi.

4. Johtoja ja muuta elektroniikkaan liittyvää oheiskilkettä: Osasta näistä luovuttiin jo ennen muuttoa, mutta jäljellä on silti aivan mieletön määrä. Mieheni mukaan kaikki loput ovat tarpeellisia. Minun on vaikea uskoa häntä, mutta olen päättänyt toistaiseksi olla puuttumatta asiaan, koska en itse tiedä läheskään kaikista, mihin niitä edes käytetään.

5. Keittiötavaraa: Tämän kategorian saldo taisi olla toistakymmentä laatikkoa. Myös tämä puoli kuuluu enemmän mieheni intohimoihin, mutta siitä huolimatta olen vakuuttunut, että siellä on karsimismahdollisuuksia edelleen.

Seitsemän muuttolaatikollisen verran poistuvaa tavaraa kertyi siis vielä muuttohulinoissa, eli laatikot 22.-28. ovat täynnä. Check. Melko suuri osa tästä niin sanotusta jakojäännöksestä päätyi roskiin, kuten erilaiset vanhat pakkaukset. Osa oli itselle tarpeetonta tai muuton myötä tarpeettomaksi muuttuvaa käyttökelpoista tavaraa, kuten esimerkiksi hieno Rennon saunakiulusetti, jolle meillä ei enää saunattomassa kodissa ole käyttöä. Vuokrasin siis jälleen viikoksi kirpputoripöydän, ja ihan kiitettävä määrä liikkui muiden omistukseen jälleen sitä kautta. Erityisen iloiseksi minut teki kuitenkin ylimääräisistä kukkaruukuista ja multapusseista luopuminen, koska keksin tarjota niitä viherpeukalonaapurillemme, joka otti lahjoituksen iloisena vastaan. Roska-astiaan sen sijaan päätyi pari tilaavievää opiskeluaikaista harjoitustyötä, joita olen säilytellyt tunnearvon takia vuosia.

Jotta muuttoraporttini täyttäisi lähes tieteellisen tutkimuksen tunnusmerkit, täytyy mukaan liittää tietenkin ote asiaan kuuluvasta excel-taulukosta. Taulukon oleellisin informaatiosisältö on muutettujen laatikkojen todellinen määrä (90 kpl) sekä vertailuarvo ilman muuttolaatikkoleikkiä (118 kpl). Koska muutossa käytettiin erinäisistä syistä sekä pieniä että suuria muuttolaatikoita, on vertailukepoisuuden vuoksi kaikki muutettu vastaamaan muuttolaatikkoleikissä käytetyn laatikon kokoa. Ja koska mieheni intohimoihin ruuanlaiton ja golfin ohella kuuluu myös excel-kikkailu, löytyy taulukosta maallisen omaisuutemme määrä myös kuutiometreinä sekä tasasivuisen kuution kokona ilmoitettuna.

Yllä olevasta taulukosta löytyvät muuttomme numeeriset tiedot eri muodoissaan. XX-laatikot olivat sellaisia, jotka veimme itse uuteen asuntoon ja purimme saman tien. Muuttofirman muutettaviksi pakatut laatikot taas numeroitiin, ja sisältö listattiin, jotta tarvittaessa olisi mahdollista löytää jokin yllättäen tarpeelliseksi osoittautuva tavara suhteellisen helposti ja nopeasti.

Ilman excel-taulukoita ja laatikoilla, kuutiometreinä ja kuutioina mittaamistakin, muuttoprojektin tärkein johtopäätös tuli kuitenkin empiirisesti hyvin selväksi: tavaraa on edelleen aivan liikaa. 

Tästä se lähtee

- nimittäin bloggaaminen ja karsiminen. Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa (mutta aihe on puuttunut) sekä päästä eroon tarpeettomasta (energia on puuttunut). Tässä blogissa olkoon näiden kahden ensikuulemalta toisiinsa liittymättömien halujen liitto hedelmällinen, ja tuokoon se elämääni lisää tilaa ja sisältöä.

Ajatus tästä blogista syntyi viikko sitten vieraillessani Taidehallissa Leena Luostarisen hienossa näyttelyssä. Luovuus selvästi synnyttää luovuutta - muuta yhteistä paikalla ja idealla tuskin on. Kuten sanottu, mieleni on tehnyt jo pidemmän aikaa kirjoittaa jotain, mutta tarpeeksi mielekäs aihe on puuttunut. Olen pitkään myös halunnut raivata lisää tilaa elämäni (erityisesti fyysisiin) puitteisiin, mutta riittävä motivaatio on puuttunut. Viime lauantaina Taidehallissa nämä kaksi asiaa jotenkin yhdistyivät aivoissani synnyttäen ajatuksen blogista, jossa kerron itselleni aina yhtä raskaasta luopumisenprosessista, jonka palkintona - paradoksaalista kyllä - on aina kuitenkin kevyempi olo. Ydinajatuksena blogissani on siis luopua tarpeettomasta tavarasta, ja mitata määrä konkreettisesti muuttolaatikollisissa laskettuna. 

Tasan viikon olen nyt kypsytellyt ajatusta, ja ehtinyt samassa ajassa huomata, ettei idea suinkaan ole uniikki (kuten tietysti ensin ehdin kuvitella). Näkyvimmin ajankohtaisen aiheesta tekee Tavarataivas -niminen dokumentti, joka on saanut paljon mediahuomiota alkuvuodesta. Kuluneen seitsemän päivän aikana olen löytänyt tieni myös minimalistisiin blogeihin, jotka antanevat ainakin yläotsikon myös minun tavoitteelleni - raivata tilaa elämässäni olennaiselle. 

Minimalismi sinänsä tuntui ensin vieraalta termiltä, sillä tarkoitukseni ei ole pyrkiä erityisen askeettiseen elämään. Tutustuttuani käsitteen sisältöön tarkemmin, se paljastui kuitenkin melko sallivaksi: blogeissa toistuu ajatus siitä, että jokainen saa määritellä minimalisminsa "määrämitat" itse - turhasta luopuminen ja olennaisen löytäminen ovat aatteen ytimessä. Päämääränäni ei siis ole supistaa nelihenkisen perheemme maallista mammonaa sataan esineeseen tai mitään vastaavaa, mikä ainakin kaltaiselleni realistille (ja materialialistille) on aika kaukainen ajatus. Tarkoituksenani sen sijaan on ensisijaisesti luopua tarpeettomasta tavarasta, mutta toivottavasti samoilla höyryillä myös muusta aikaa vievästä ja elämää syövästä turhuudesta mikäli mahdollista.

Tämä blogi toimikoon siis potkuna takamukselle: luopumisprojekti alkakoon! Tarjotkoon se myös kanavan kaiken sen luopumisen tuskan vuodattamiseen, jota varmasti tulen tuntemaan mitä vähäpätöisimpienkin poistojeni tähden. Auttakoon se minua todella näkemään ylisentimentaalisen suhteeni maalliseen mammonaan helpottaen siten toivottavasti luopumispäätösten tekemistä ja niissä pysymistä. Ja toimikoon se tietenkin estraadina myös sille riemulle, jota jokainen kokoon saatu muuttolaatikollinen minussa varmasti synnyttää. Lisäksi luvassa on niitä kauniita elämän olennaisuuksia, joilla koetan täyttää tarpeettomalta (tavaralta) vapautuvan tilan elämässäni!  

Kuvassa tämä blogin päätähti - muuttolaatikko - jonka mieheni kävi tänä aamuna varta vasten ostamassa projektiani varten. Ja jottei kaikki menisi kuten elokuvissa, niin tietenkin se oli väärän kokoinen (liian pieni), vaikka annoin mitat mukaan. Tarkoitus on joka tapauksessa käyttää mittarina sellaista "tavallisen kokoista muuttolaatikkoa", joita muuttofirmat vuokraavat (mitat noin 60 x 40 x 30 mm).