Roskaa (muuttolaatikko #39)

Vaikka paljosta on jo muuttolaatikkoleikin kuluessa luovuttu, niin välillä saa kyllä itsensä kiinni mitä absurdeimpien asioiden säästämisestä, vaikka paljon tärkeämpiäkin luopumispäätksiä on jo takana. Yksi tällainen jo jonkin aikaa hauduteltu karsimiskierros kohdistui mm. häälahjaksi saatujen aterimien säilytyslaatikoihin. Näitä aterimia on siis säilytetty kyllä käyttökertojen välissä näissä alkuperäispakkauksissaan, jotka olivat kyllä ihan tyylikkäät ja käytännöllisetkin muilta osin, paitsi että veivät tilaa ihan tolkuttomasti. Vaan eivät enää, koska päätyivät jo viikkoja sitten roskiin.

Aterimet itsessään mahtuvat nipussa varsin pieneen tilaan. Joku voi tietenkin ihmetellä, miksen kipannut näitä aterimiakin kiertoon muuttolaatikon kautta, jos ne enimmät ajat ovat pakkauksissaan muutenkin pölyttyneet. Näistä aterimista en kuitenkaan halua luopua, koska kyse on käyttöesineistä, joilla on mitä suurin tunnearvo monessakin mielessä.

Aterimien pakkaukset saivat muuttolaatikkoon seurakseen täysin uuden mutta meille ylimääräiseksi jääneen jääkaapin tulvakaukalon. Tulvakaukalo päätyi kuitenkin jäteastian sijasta kierrätyskeskukseen. Kolmaskymmenesyhdeksäs muuttolaatikollinen on täynnä. Check.

Tervetuloa takaisin

Blogi on jäänyt täysin heitteille. On ollut nyt muuta. Olisin varmasti ilmoittanut tästä tauosta, jos se olisi ollut suunniteltu. Mutta eteenpäin mennään, ja kantamusta on tarpeen keventää edelleen, ja jonkin verran sitä olen tässä hiljaisuuden vallitessakin tehnyt. Siitäkin pitää raportoida tänne, että pysyn itsekin laskuissa mukana. Tervetuloa siis takaisin!

Kirppuja Torille (muuttolaatikot #34 - #38)

Verkkainen tahti bloggailussani vaan näyttää jatkuvan. Lupailuista huolimatta tekstiä ei vaan tunnu irtoavan. Suurin syy siihen on kyllä jo pitkään jatkunut kuormittava elämäntilanne; edelleen hiukan kesken oleva remontti ja uuteen arkeen sopeutuminen normaalin jokapäiväisen selviytymisen päälle vaativat veronsa ja tyrehdyttävät kaikenlaiset luomishalut.

Mutta karsiminen sentään edistyy - hitaasti tosin, mutta varmasti kuitenkin. Sopivan lisäpaineen on antanut jälleen kerran kirpputoripöydän vuokraaminen: kun pöytä on varattu ja maksettu, on helpompi perustella itselleen, miksi juuri tämäkin ilta kannattaisi käyttää karsimiseen vaikkapa romaanin lukemisen sijasta. Pääosa helmi- ja maaliskuun karsintakierroksen tuloksesta raportoidaankin tällä kertaa yhdessä nipussa, ja lukijoiden aiemmin esittämien toiveiden johdosta valokuvien kera. (Kuvat ovat aika ankeita - pahoittelut.)

 

 



 

# 34 - Jumppa-alusta, julisteita, 4 kpl sivuverhoja, matkasyöttötuoli, vanha akkuporakone, Alias-peli, irtopohjavuoka, vahakangas, taulunkehys, golfmailan suojus ja poppanaliina muodostivat ensimmäisen laatikon sisällön tässä sarjassa.

 

# 35 - Lasten vaatteita jälleen kerran: tällä kertaa tyhjensin äitiyspakkauslaatikkoon muistoiksi säilömäni nutut melkein kokonaisuudessaan kirpputorilaatikkoon. Pari vaatekertaa jätin vielä kummallekin lapselle ihmeteltäväksi, mutta voi olla että näihinkin vielä palataan jollakin karsimiskierroksella. Myös äitiyspakkauslaatikossa ollut patja sai lähtöpassit.

 

# 36 - Keittiövälineitä lähti yli puoli laatikollista: lähinnä tupla- tai triplakappaleita erinäisistä ottimista, työvälineistä, sirottimista ja säilytysrasioista sekä muovikulhoja, joita ilmankin uskomme selviämämme. Joukkoon mahtui myös arabian suuri kulho ja uunivuoka, joista luopuminen hiukan kaihersi, mutta vastaavaan tarkoitukseen sopivia astioita jäi kaappiin edelleen riittävä määrä. 

 

 

 

# 37 - Sekalainen kokoelma kirjoja täytti yli puolet laatikosta: mukaan mahtui niin sanakirjoja, pokkareita kuin elämänviisauden ja huumorin opuksiakin. Lisäksi laatikkoon mahtuivat vielä opiskeluaikaiset viinilasit, pussi ompeluja varten säilytettyä täytevanua sekä kameran monopodi-jalusta.

 

 

 

# 38 - Tähän laatikkoon päätyi ylimääräisiä puuhengareita 12 kpl, 6 kpl kankaisia pöytätabletteja, kasa vauvakirjoja, WLAN-tukiasema, kameralaukku, palapelikirja ja muutama muu lelu, pusero, toppi, mekko sekä sekalainen valikoima asusteita.

 

Kolmaskymmenesneljäs, -viides, -kuudes, -seitsemäs ja -kahdeksas muuttolaatikollinen ovat siis täynnä. Check. Check. Check. Check. Check. Sainpa sentään maaliskuullekin yhden postauksen puristettua.

 

Roskiin (muuttolaatikko #33)

Muutettu on. Kaikkien remontinviimeistelykiireiden ja pakkaustohinan keskellä ehdin suorittaa edes hiukan karsintaa. Lykkäämällä kaiken roskiin joutavan samaan laatikkoon, sain kolmannenkymmenennenkolmannen muuttolaatikollisen täyteen. Check.

Suuren osan sisällöstä muodostivat sisustus- ja aikakauslehdet (osa meni sentään kiertoon taloyhtiön lehtikierrätyskärryyn). Lisäksi joukkoon päätyi lasitiili ja 50 cm pätkä jalkalistaa (toimivat sänkymme tukijalkana ennen korjausta), lahjaksi saatu jalkaharja, lasten piirustuksia, muutamia säästettyjä pahvipakkauksia, rikkinäinen lehtikotelo ja rikkinäinen saippua-annostelija, enemmän tai vähemmän rikkinäisiä pahvi ja muovikansioita yms. sekalaista. Ei siis tehnyt varsinaisesti tiukkaa luopua näistä…

Uudessa kodissa olemme laittaneet tavaroita paikoilleen aika hiljakseen sillä periaatteella, että omaisuus pyritään käymään läpi melko järjestelmällisesti täällä päässä suorittaen karsintaa, joka ennen muuttoa jäi tekemättä. Ylimääräinen makuuhuone toimii siis toistaiseksi eräänlaisena varastona, josta paikoilleen laitettavia tavaroita otetaan laatikko kerrallaan esille. Ja ne, joista katsomme voivamme luopua, päätyvät samaan huoneeseen takaisin kirppis-merkinnällä varustettuihin laatikoihin. Ensisijaisena tavoitteena on saavuttaa toimiva tasapaino 50-luvun huoneiston säilytystilakapasiteetin ja omaisuutemme kesken. Käynnissä oleva karsimistyö taannee siis ainakin näitä raportin omaisia postauksia blogiin lähitulevaisuudessa.

Vierasvuodevaatteista (muuttolaatikko # 32)

Tällä kertaa kävin läpi vierasvuodevaatteemme, ja totesin kahta yövierasta palevelevan varaston riittävän mainiosti tavalliseen tarpeeseemme. Eli kaksi täkkiä, kaksi tyynyä, yksi patja sekä yksi petauspatja (jonka avulla myös  sohvasta saa loihdittua jokseenkin kelvollisen vuoteen) jäävät vierasvaraksi. Tarvittaessa vilteistä, torkkupeitoista ja sohvalla lojuvista tyynyistä saa vielä kolmannelle ja neljännellekin jonkinlaiset makuusijat. Joskin siinä vaiheessa patjoiksi liikenee enää pelkkiä makuualustoja tai mattoja - tällä järjestelyllä käytännössä kaiketi varmistetaan samalla myös se, etteivät vieraat viivy tarpeettoman pitkään ;-) ...tai sitten heitä voi pyytää varmistamaan oman mukavuuteensa tuottamalla mukanaan omia petivaatteita. Koska meillä käy yövieraita suhteellisen harvoin, ja yleensä korkeintaan kaksi henkeä kerrallaan (jos "alamittaisia" ei lasketa), niin tuntuu tarpeettomalta varautua sitä suuremman joukon majoittamiseen.

Kaksi vierastyynyä sai siis lähteä, ja seurakseen ne saivat vielä meidän vanhat tyynymme, jotka joulupukki korvasi jo etukäteen uusilla. Kolmaskymmenestoinen muuttolaatikollinen on siis täynnä, koska ei sinne oikein muutakaan lisäksi mahtunut. Check.

Tämä vuodevaateosasto tuottaa minulle aina kierrätyksessä vähän päänvaivaa, koska niiden elinkaarisuositukset ovat hygieniasyistä varsin lyhyet. En tosin tiedä, onko suositusten takana enemmän myyntimiesten mieli, mutta jotenkin minua joka tapauksessa epäilyttää käytettyjen vuodevaatteiden markkina- tai lahjoitusarvo sen verran, etten ole niitä lähtenyt tarjoamaan sen paremmin omalla kirpputoripöydällä kuin kärrännyt kierrätyskeskukseenkaan. Sen sijaan vanhat vuodevaatteet saattavat palvella vielä hyvin esim. löytöeläinkodissa.  Ainakin meidän tyynylastimme lähti Kissakoti Kattilaan, jonne olemme jo ennen muuttolaatikkoleikkiä lahjoittaneet mm. tiensä päähän tulleita patjoja. 

Lastenvaatteita (muuttolaatikko #31)

Otsikko kertoo jo oikeastaan kaiken. Eli taas on lähdössä kiertoon lasti pieneksi tai muuten tarpeettomiksi käyneitä lastenvaatteita sekä vauvakoon tyyny ja peitto ja lakanoita.

Välillä noiden lasten kamppeiden laskeminen muuttolaatikkoleikissä tuntuu vähän fuskaukselta, kun pieneksi jääneitä on aika loogista pistää pois. Mutta ei sekään toisaalta mikään itsestään selvyys ole: kyllä niillä on sen verran paljon tunnearvoa, että en ole vauvakoon vaatteita saanut laitettua pois tarpeeksi vieläkään, ja noista petivaatteistakin kyllä mietin, että olisiko pitänyt säästää ne vierasvarana pienille yövieraille. Päätin onneksi kuitenkin toisin, ja vuoden 2014 ensimmäinen ja projektin 31. muuttolaatikollinen on täynnä. Check.