Kirppuja Torille III ja vähän apua Karjalaan (muuttolaatikot #18 ja #19)

Kuusi kahvikuppia aluslautasineen, hengareita, peltirasia, kermakko, sokerikko, aurinkolasit, kynttilänjalka, tuikkukuppeja, lasinalusia, kansioita, valokuvakansio, kaksi vauvan toppahaalaria ja muita lastenvaatteita (jälleen kerran), lankoja, pelikortit, kaulakoruja, lastenlevy, muutama VHS-kasetti, kaksi pulloa vanhentunutta piilolinssinestettä (kannatti ehdottomasti ostaa kolme kahden hinnalla aikanaan), rikkinäinen pesuvati, graafinen laskin (kyllä - lukioaikojen kumppanini TI-85), funktiolaskin, kaksi rullamittaa, kaukosäädin, mittanauha, vöitä, kiinalaiset stressipallot sekä muuta pikkutavaraa, poppanaliina, lautapeli, aikuisten sadepuku, näppäimistö, kello, muovipusseja... 

Yllä oleva merkkijono ei suinkaan ole kirjoittajan tajunnanvirtaa, vaan tavaravirtaa - joka onneksi suuntautuu ulos talosta. Kyseisistä kamppeista tuli peräti kahden muuttolaatikollisen verran tavaraa, joten kahdeksastoista ja yhdeksästoista laatikollinen ovat täynnä. Check. Check. 

Tavarat päätyivät kirpputoripöydälle, vaatteet Lions apua Karjalaan -projektin keräykseen, rikkinäinen elektroniikka HSY:n keräykseen ja roskat roskiin.

Kirppuja Torille - osa II (muuttolaatikko #17)

Kirpputoripöytä kaipasi täydennystä, joten muista kiireistä huolimatta kursin kasaan yhden muuttolaatikollisen verran tavaraa lisää myytäväksi. Sinne päätyi kaksi kannellista säilytyskoria, cocktaillasit, muutama teemuki, kahvinkeitin, suklaafonduepata, lautapeli sekä joitain pienesineitä. Seitsemästoista muuttolaatikollinen on siis täynnä. Check.

Viime aikoina on ollut niin paljon muuta ajateltavaa ja menoja, että muuttolaatikkoleikki on jäänyt valitettavan vähälle huomiolle. Onneksi tällä hetkellä on vuokrattuna tuo yllämainittu kirputoripöytä - vuokra juoksee viikoittain, joten myytävää täytyy ehtiä viemään sitä mukaa kuin entinen hupenee. Ainakin niin kauan kun toiminta pyörii edes jossain määrin plussan puolella.

Kirppuja torille (muuttolaatikko #16)

Kuudestoista muuttolaatikollinen on täynnä. Check. Se täyttyi varsin sekalaisesta tavarasta, joka on odottanut kirpputoria. Mukaan mahtui tarpeettomaksi käyneitä eväsretkivarusteita, tapettirulla, kävelysauvat, kengät, taiteilijan mallinukke, auton aurinkosuojat, kaksi pientä räsymattoa sekä jälleen kerran lastenvaatteita.  

Mutta täytyy myöntää, että kone on alkanut hyytyä pikkuhiljaa. Ensimmäinen syy on tietenkin se, että tarpeettomimmista tavaroista on jo luovuttu - kuuteentoista muuttolaatikkoon mahtuu sentään aika paljon tavaraa. Toisekseen ilmassa alkaa olla pientä kisaväsymystä - karsimisprojektin alkuinnostus on kerta kaikkiaan vain laantunut. Kolmas syy taitaa kuitenkin olla se, että arvostelukykyäni tuntuvat sumentavan jälleen ne tutut syyt, jotka tekevät luopumisesta minulle niin vaikeaa. Vaan joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön - tavaraa on edelleen yli oman tarpeen, joten nyt täytyy vain tsempata.    

DVD-elokuvia, lastenvaatteita ja roskaa (muuttolaatikko #15)

Viidestoista muuttolaatikollinen täyttyi itse asiassa jo muutama päivä sitten, mutta en ole ehtinyt raportoida asiasta ennen kuin nyt. Check. Sinne päätyi ihan kohtuullinen rivi DVD-elokuvia, jälleen kerran pussillinen lastenvaatteita, tarpeeton roskakori ja vanhoja radiosta taltioituja konsertti-CD:tä. Suuren osan laatikosta täytti kuitenkin jälleen kerran roska. Tällä kertaa roskapussi täyttyi lähinnä lasten leikkeihin annetuista erilaisista tyhjistä pakkauksista ym. muusta sälästä. Leluja on tarpeeksi muutenkin, joten roskat joutivat roskikseen. 

Ja edellisen kirjoituksen lopussa olleen arvauskilpailun vastaus on: Taloudestamme löytyi yhteensä 14 kpl teekkarilaulukirjoja (4 kpl säästettiin toistaiseksi - 2 kpl tekniikan punaisia, 1 kpl SIK:n, 1 kpl muu). Lähimmäksi arvauksellaan (13 kpl) osui Kati, joka oli myös ainoa arvaaja - Onneksi olkoon!

Kirjoja (muuttolaatikko #14)

Tämän laatikollisen kokoaminen oli vaikeampaa. Olin valmistautunut siihen henkisesti jo jonkin aikaa. Kirjat ovat esineitä, joiden merkitys on, ainakin minulle, hyvin moniulotteinen. Tietenkin tärkeää on kirjan sisältö itsessään (inspiroiva / kiinnostava / hyödyllinen / viihdyttävä / jne.),  mutta lisäksi tunnearvo on vahvasti läsnä (lempiteos / lahjaksi saatu / muistot / jne.) - moneen kirjaan liittyy usempia näistä merkityksistä. Kirjahylly kirjoineen voi olla myös tärkeä osa sisustusta. Lisäksi yleensä ajatellaan, että kirjat kertovat paljon omistajastaan tai että kirjahyllyjen metrimäärä on ihmisen sivistyksen mitta. 

On ollut aika, jolloin olen ajatellut, ettei kirjoja voi olla liikaa. Myöhemmin olen alkanut rajoittaa niidenkin hankkimista, mutta edelleen ajatellut, etten voisi luopua jo omistamistani. Viime aikoina on kuitenkin tuntunut siltä, että omistan niitäkin liikaa. Parin vuoden aikana olen luopunutkin muutamista kappaleista (lähinnä pokkareita), enkä ole niitä takaisin kaivannut. Ajatus kirjoista luopumisesta tuntuu olevan kuitenkin yllättävänkin rohkea. Keskusteltuani muutamaan otteeseen aiheesta erilaisissa yhteyksissä, on ajatus enimmäkseen tyrmätty vedoten edellä esitettyyn - ei kirjoista vain voi luopua. 

Päätin kuitenkin jo aikoja sitten, ettei kirjahyllykään jäisi koskemattomaksi muuttolaatikkoleikissä. En uskaltanut lähteä lausumaan ääneen tavoitettani, mutta toiveissa kyllä kangasteli yksi kokonainen muuttolaatikollinen kirjoja. Niinpä olen kuluttanut sitkeästi enemmän tai vähemmän koko lauantain siihen, että olen täyttänyt laatikkoa. Mieheni Aku Ankka -kansioiden ansiosta tavoite ei ollut täysin toivoton, koska ne täyttivät ehkä neljäsosalaatikollisen. Lisäksi kellarissa jo pidemmän aikaa maatuneet pokkarit oli suhteellisen kivutonta heittää sekaan. Loput onkin sitten oikeastaan riivitty kokoon varsinaisesta kirjahyllystämme, sillä lasten kirjoja en tässä vaiheessa raskinut laittaa joukkoon kahta enempää. Lopulta sain kuin sainkin kasaan muuttolaatikollisen kirjoja - neljästoista on siis täynnä. Check.

Toinen ääneen lausumaton toive oli, että kaikki talouteemme toistaiseksi jäävät kirjat mahtuisivat nyt olohuoneen kirjahyllyyn (lukuun ottamatta lastenkirjoja). Tähän asti niitä on nimittäin säilötty moneen muuhunkin paikkaan varsinaisen kirjahyllyn tilanpuutteen vuoksi. Tähänkin pääsin melkein - vaikuttaa siltä, että ainoastaan matkaoppaat saavat vielä majailla toisaalla. Ja toivon, että nekin jossain vaiheessa joko mahtuvat kirjahyllyyn tai sitten päätyvät poistoon. Nyt kirjat on kuitenkin käsitelty tältä erää, ja seuraava muuttolaatikollinen täytetään jollain muulla.

Lopuksi arvauskilpailu, jossa ei jaeta minkäänlaisia palkintoja: Arvatkaa kuinka monta kappaletta teekkarilaulukirjoja kotoamme löytyi? (Vastaus paljastetaan vasta seuraavan kirjoituksen lopussa, niin säilyy vähän aikaa pieni jännitys.)    

Luopumisprosessin käytännönjärjestelyjä

Tämä teksti on roikkunut otsikon tasolla luonnoksena melkein blogin alusta asti. Aikani on vienyt niin tehokkaasti arkisten askareiden lisäksi tavaroiden karsiminen, että luopumisprosessin analysointi on jäänyt vähälle huomiolle. Se ei onneksi ole vauhtia hidastanut, mutta jospa pieni pohdinta antaisi kuitenkin vähän lisäpontta tässä vaiheessa projektia.

Kuten ensimmäisessä kirjoituksessani mainitisin, olen löytänyt mielenkiintoisia minimalistisia blogeja, joista muutamia seuraan melko säännöllisesti. Toiset ovat lähteneet minimalismin tielle melko radikaalein ottein, eli pakkaamalla kaiken pois ja jättämällä vain sen mitä välttämättä tarvitsevat. Oma prosessini on tällaiseen lähestymistapaan verrattuna käänteinen, eli vähennän muuttolaatikollinen kerrallaan tarpeettomia tavaroita. 

"Laatikko kerrallaan"-konsepti sopii minulle paremmin monestakin syystä. Ensinnäkin minulla ei mitään paikkaa, jonne voisin viedä tavaramme laatikoihin pakattuna, ja josta voisin kuitenkin helposti noutaa ne tarpeelliseksi osoittautuvat tavarat takaisin käyttöömme. Toisekseen tällainen järjestely antaa minulle enemmän aikaa asioiden sulatteluun, mikä helpottaa luopumisprosessia varsinkin tunnetasolla melkoisesti. Ihan kiitettävää tahtia olen omasta mielestäni silti pitänyt yllä, kun ottaa huomioon minkä verran minulla on työssäkäyvänä kahden pikkulapsen äitinä aikaa käytettävissä tähän projektiin. Sitäpaitsi jo tällaisessa laatikko kerralaan järjestelyssä ongelmia syntyy siitä, että asunnossamme on koko ajan parin muuttolaatikollisen "odotuskaista" poistoon päätyviin, sillä varsinaisen luopumispäätöksen jälkeen fyysinen tavarasta eroon hankkiutuminen onkin sitten taas ihan oma prosessinsa - se käy suorastaan työstä, ja siitä minulla on tekeillä ihan oma kirjoitus.

Minulta puuttuu siis tarpeeksi aikaa ja tilaa, mutta en ole antanut sen olla esteenä. Muuttolaatikkoleikki on saanut minut valtaansa, ja oloni keventyy jokaisen tarpeettoman tavarakilon poistuessa kodistamme. Myös mieheni on ollut kiitettävästi apuna ja tukena tässä projektissa, jonka tavoite muuttolaatikollisissa mitattuna on toistaiseksi tuntematon. 

Kylpyhuoneen kaapeista (muuttolaatikko #13)

Siivosin kylpyhuoneen sekä vessan kaapit ja laatikot - tämä on ollut suunnitelmissani varmaan ainakin vuoden. Roskiin menevää sälää (enimmäkseen kaikenlaisia pakkauksia) ja vanhentuneita lääkkeitä tuli yli puoli laatikollista. Siihen päälle vielä muutama sekalainen tavara, ja kolmastoista muuttolaatikollinen tuli täyteen. Check. 

Lääkkeet toimitin apteekkiin, roskat joutavat tietenkin roskiin, ja sekalaiset tavarat jäävät odottamaan kirpputoria.