Kotimme läheisyydessä ei valitettavasti sijaitse edellä manitun kaltaista kauppapaikkaa, joten tavallisesti lähimmäksi torin tunnelmaa pääsee asioidessaan lähimmän kauppakeskuksen eteen pystytetyillä marjakojuilla (tämä kokemus ei toistaiseksi ole päässyt elämäni olennaisuuksien joukkoon). Kiitos kuitenkin miestäni vaivanneen akuutin raparperipulan, perheemme hyppäsi lauantaiaamuna bussiin määränpäänä Hietalahden tori Helsingissä.
Bussimatka virkeiden ja hyväntuulisten lasten kanssa, pari korttelinväliä kävelyä auringonpaisteessa, ja lopulta kauppahallin kulman takaa eteen levittäytyvän torin vilinä - kuinka pienellä vaivalla tämäkin vaatimaton unelma oli toteutettavissa! Heti paikalle päästyämme tosin havaitsimme, että lauantaisinkin Hietalahden torialueen on vallannut kirpputori, mutta myyntiartikkelien olemus ei ollutkaan toriunelmani ytimessä. Sen sijaan kaikki elementit oikean tunnelman tavoittamiseksi löytyivät etsimättä: torikansan yllä kaartelevat linnut, ihmisvilinä ja kaupanteon äänet, heikko lämpimässä pilaantuneiden jätteiden tuoksu, auringonpaiste, vilvoittava tuulenvire mereltä sekä koko tapahtumapaikkaa syleilevä kaupunki menneisyyden haaveineen ja tulevaisuuden toiveineen. Ja kauppahallin kulmalta löytyi onneksi joku vihanneskojukin, joten raparperikauppaakin päästiin hieromaan suunnitelmien mukaan taivasalla.
Toki vierailimme myös kauppahallissa, joten tässä tuli elettyä oikeastaan kaksikin arkista unelmaa yhden aamupäivän aikana. Ja vaikka tämänkin ajanvietteen voinee lukea shoppailuksi, niin harvoinpa ostosreissu on yhtä nautinnollinen ja rentouttava kokemus. Eikä kotiinpaluun jälkeen vaivaa ostokrapulakaan, koska kaikki kauppakassiin päätyneet ihanat vihannekset, juustot ja leivät osoittavat tarpeellisuutensa päivällispöydässä säilyttäen torilla vietetyn aamupäivän tunnelman tuoreena mielessä vielä seuraavinakin päivinä. Hymyilyttää vieläkin
: )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti