Tavarasta eroon pääsemisen käytännön järjestelyjä

Kuten alkupään kirjoituksissani kerroin, olen varsin kiintynyt omaisuuteeni, ja siksi monia asioita on ollut helpompi säilyttää kuin luopua niistä. Lisäksi ei riitä, että luopuminen on vaikeaa henkisesti. Se on sitä myös käytännön tasolla - ellei sitten ole valmis kuskaamaan kaikkea suoraan  kaatopaikalle tai kierrätyskeskukseen. Ekologinen omatuntoni vastustaa ensimmäistä vaihtoehtoa viimeiseen asti. Mutta kierrätykseenkin tulevan tavaran määrä kuuluu lisääntyneen vuosi vuodelta niin valtavasti, että lahjoituksia vastaanottaviltakin tahoilta alkaa loppua kapasiteetti kesken. Niinpä ensisijainen tavoitteeni on pyrkiä saamaan poistettavasta tavarasta mahdollisimman suuri osa varmasti kiertoon. Käytännössä siihen on kaksi vaihtoehtoa: myyminen ja lahjoittaminen kasvokkain.

Myymisen etuna on paitsi itselle siitä koituva taloudellinen hyöty, niin myös varmuus siitä, että tavara todella päätyi tarvitsevalle (koska joku peräti maksoi siitä). Myymisen haittapuolina sen sijaan on yleensä suhteettoman suuri työmäärä saatavaan taloudelliseen hyötyyn verrattuna. Itse olen suosinut lähinnä kirpputoripöydän vuokraamista, sillä yksittäisten tavaroiden tai edes tavarapakettien kauppaaminen huuto.netissä valokuvineen ja selostuksineen, ei isossa mittakaavassa ole minun juttuni (kaikki kunnia muutoin huutonetille, joka on mielestäni aivan loistava foorumi). Kirpputoripöydän vuokraamisen varjopuoli taas on se, että tavaraa pitää säilöä ensin jossakin siihen saakka, että pöydän tosiaankin vuokraa. Lisäksi hinnoittelussa ja pöydän järjestelyssä riittää työtä. Tämä myyntitapa sopii minulle silti nettikaupantekoa paremmin. 

Uusimpana kokeiluna olen löytänyt ns. myyntitilikonseptin, joka tuntuu olevan käytössä joillakin second hand -kaupoilla ja kirpputoreilla. Myyntitilin hyvä puoli on vaivattomuus: tavarat vain viedään kauppaan, joka hoitaa hinnoittelun ja myynnin. Kauppa toki ottaa tällöin oman provisionsa, joka tuntuu pyörivän yleensä 50% kieppeillä. Mutta sikäli kun päätavoite on saada kamppeet kiertoon, niin mielestäni se omaan käteen jäävä toinen puolikas on aivan riittävä korvaus itselle tarpeettomasta.

CD-levyt osoittautuivat yllättävän haastavaksi myyntiartikkeliksi. Varsinkin kun uutta kotia vailla olevia levyjä kertyi se kokonainen muuttolaatikollinen.  Divareihin koetin niitä tarjota, mutta vain pari näistä ylipäänsä huoli enää CD-levyjä. Ja niidenkin maksamat hinnat vaihtelivat noin 50 sentistä kahteen euroon per levy.  Noin 80 kpl levyjä osti lopulta Hämeenlinnalainen divari Poppa Joe. Suunnilleen saman verran albumeita jäi vielä käteen, mutta onneksi niistäkin suurin osa hävisi kirpputoripöydältä euron kappalehintaan. Vaan käteen jäi vielä viinilaatikollinen sinkkuja, jotka eivät tuntuneet kelpaavan edes lahjoituksena mihinkään (mm. Fida kieltäytyi). Lopulta loppusijoituspaikaksi valikoitui jäteastian sijasta kierrätyskeskus, joka suostui ne ottamaan.

Kasvokkain lahjoittamalla olemme onnistuneet luopumaan toistaiseksi melko harvoista itselle tarpeettomista tavaroista. Jonkin verran lastenvaatteita ja -kenkiä on saatu sukulaisille ja tuttaville kiertoon, samoin muutamia vauvan tarvikkeita sekä yhdet matkarattaat. Ylimääräisen osan kangasvarastostani lahjoitin Kuvihumpuun, ja onkin ollut ilo seurata tuttujen kuosien vilahtelua postauksissa. Kaiken kaikkiaan laiskuus tiedottaa ystäväpiirille tarjolla olevasta tavarasta heikentää tämän menetelmän tehokkuutta. Eikä niin kovasti kehtaa aina tyrkyttääkään, kun kaikillahan on jo muutenkin kaikkea.

Sitten jää jäljelle vielä kasvoton lahjoittaminen, eli sekalaiset keräykset sekä Kierrätyskeskus, Fida ja UFF. Useimmiten lahjoituksemme päätyvät Fidaan siitä yksinkertaisesta syystä, että se on kaikkein helpoimmin saavutettavissa. Jos lahjoitus käsittää pelkkää vaatetavaraa, niin UFF:n keltainen laatikko tarjoaa tällöin nopeimman keinon hankkiutua nyssäkästä eroon. Kierrätyskeskukseen olemme lahjoittaneet lähinnä huonekaluja. Ja keräyksistä esittelinkin jo 18. ja 19. muuttolaatikoiden postauksessa Lions apua Karjalaan -keräyksen, jonne oli ilo viedä käyttökelpoisia urheiluvälineitä, liinavaatteita ja siistejä vaatteita.

Luopumisjärjestelyissä kevään kuluessa melko tavalliseksi sykliksi on muodostunut myyminen - tutuille - Fida/UFF/kierrätyskeskus: Eli kirpparilta ylijääneitä kamppeita on tarjottu kiinnostuneille tuttavapiirissä, ja mitä siltä kierrokselta on vielä jäänyt käteen, on annettu lahjoituksena sinne mihin se on kelvannut.

Lopuksi vielä eri eroonpääsemiskonseptien plussia ja miinuksia:

Kirpputoripöydän vuokraaminen:
+ mahdollisuus toimittaa tavaraa vaikka joka päivä
+ hinnoitellaan itse
+ tuotteet ostajien tarkastettavissa (ei reklamaatio-ongelmia)
- hinnoittelussa paljon työtä
- pöytää joutuu järjestelemään lähes päivittäin
- kiinteä pöytävuokra riippumatta menekistä

Myyntitilikonsepti:
+ vaivatonta
+ pitkä myyntiaika
+ ei yleensä kiinteitä kuluja
- ei voi vaikuttaa hintaan
- kauppa ottaa ison provision

Myyminen jälleenmyyjälle (Divari/Antikvariaatti):
+ suhteellisen vaivatonta (mikäli huolivat tavarasi ylipäänsä)
- huono mahdollisuus neuvotella hinnasta (ellet myy harvinaisuuksia)

Huuto.net:
+ ei kiinteitä kuluja
+ pitkähkö myyntiaika mahdollinen
+ hinnoitellaan itse
+ laajempi ostajakunta
- vaivalloista (myynti-ilmoituksen huolellinen teko)
- tuotteen toimittaminen voi olla vaivalloista (aikataulujen sopimista, postitusta yms.)

Lahjoittaminen kasvokkain:
+ helppoa
+ mukavaa
- ei taloudellista hyötyä

Lahjoittaminen (Fida, UFF, Kierrätyskeskus, keräykset):
+ helppoa
- ei tietoa tavaroiden päätymisestä käyttöön
- ei taloudellista hyötyä

Viimeisenä vielä ystäväni toimivaksi testattu konsepti, jolla hän hankkiutuu eroon tarpeettomista tavaroistaan: Kotikirppis Facebookissa. Kotikirppis toimii siten, että hän ilmoittaa Facebook-sivullaan kaikista myytävänä/lahjoitettavana/vaihdettavana olevista tavaroistaan, ja sitten tutut ja puolitutut facebook-kaverit tulevat katsomaan/ostamaan/hakemaan niitä suoraan hänen kotoaan. 

Jos vierailisin itse naamakirjassa yhtään useammin kuin kerran kahdessa kuukaudessa, niin menetelmä voisi sopia myös minulle. Tällä tyylillä ei.

Kotikirppis Facebookissa:
+ suhteellisen vaivatonta
+ joustavaa
+ halutun pituinen myynti/lahjoitusaika
+ ei kiinteitä kuluja
+ näkee tuttuja tavaran vaihtaessa omistajaa
- kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta... (paitsi, että pakottaa olemaan aktiivinen FB:ssa)

Jos jollakulla on lisätä listaan hyviä vinkkejä, kuinka päästä turhista tavaroista eroon mahdollisimman tehokkaasti ja ympäristöystävällisesti, niin jatkakaa ihmeessä listaa kommenttiosuudessa!