Takaisin hevosen selkään! (muuttolaatikko #29)

Muuttohommia, työkiireitä, asuntokauppakiireitä, remonttisuunnitelmia ja yleistä lorvikatarria... syiden ja tekosyiden lista on tullut viimeinkin tiensä päähän, ja leikkimieli on saanut jälleen minussa vallan. 29. muuttolaatikollinen on siis v-i-i-m-e-i-n-k-i-n täynnä. Check.

Sisältö on jälleen sen verran mielenkiinnoton sekamelska, että tyydyn kuvailemaan sen jälleen sanallisesti (vaikka lupailinkin enemmän kuvia kommenteissa): lehtiä, koulutusmuistiinpanoja ym. paperia, vauvanhoitoalusta, ruuvimeisseleitä, iso kankainen matkakassi, yöpaita, pyjama, juhlamekko, kesähousut ja muutamia sekalaisia pientavaroita. 

Vaatteet, matkakassi ja ruuvimeisselit ovat hyväkuntoisia, mutta meille tarpeettomia. Ne saavat siis jäädä odottamaan kirpparipöydän vuokrausta. Pientavarat sen sijaan päätynevät Fidaan, ja loput heitin roskiin ja paperinkeräykseen. Periaatteessa käyttökelpoinen hoitoalusta tuntui pahalta heittää jäteastiaan, mutta mieheni mielestä sitä ei kehdannut enää kierrättää, koska sitä ei ehkä kovin perusteellisesti ole mahdollista puhdistaa. 

Nyt täytyy siis ryhdistäytyä, jotta poistuvien tavaroiden virtaan ei tulisi heti uudestaan näin pitkää ajallista katkosta. Vaikka kunnioitettava määrä tarpeetonta tavaraa on jo lähtenyt, tarjoaa omaisuutemme (tällä hetkellä noin 89 muuttolaatikollisen suuruinen) edelleen mahdollisuuksia karsimiseen, ilman että perhettämme uhkaa askeesi. On siis jälleen kerran viritettävä mielensä (arvioimaan koko ajan kriittisesti omaisuuttamme), kylmetettävä tunteensa (luopumisen tuskalta) ja teroitettava kyntensä (jotteivät tarpeettomat tavarat lipsu näpeistä takaisin paikoilleen). Ei muuta kuin vähän taisteluhenkeä ja takaisin hevosen selkään!

Mukaan muuttolaatikkoleikkimään!

Olen saanut leikkikavereita! Karsimisprojektini ja blogini tuli puheeksi ystävän kanssa illanvietossa, ja hän innostui karsimaan myös "muuttolaatikkokaupalla" omaisuuttaan. Ystäväni pitää inspiroivaa Huippuhomma-blogia, jossa on esitellyt erityisesti upeita kädentaitojensa tuotoksia, ja nyt siis raportoi myös oman muuttolaatikkoleikkinsä etenemisestä. Huippuhomma-blogilla on melko laaja lukijakunta, joten sitä kautta Muuttolaatikkoleikkiinkin on blogitilastojen mukaan käynyt tutustumassa hurja määrä uusia lukijoita - tervetuloa kaikki!

On ollut kiva huomata, että laajempaa huomiota saatuaan muuttolaatikkoleikki tuntuu inspiroivan monia. Jo aiemmin keskustellessani projektistani ystävien ja tuttavien kanssa, on moni tuntunut saavan kauan kaivattuja voimia kaappiensa sisällön karsimiseen. Huippuhommaan tulleiden kommenttien perusteella vaikuttaa siltä, että yhä useampi on harkinnut lähtevänsä mukaan muuttolaatikkoleikkiin oman muuttolaatikkonsa kera. Muuttolaatikko mittayksikkönä varsinkin tuntuu herättäneen ihastusta.

Olen itse varsin laiska kommentoimaan blogeissa (mukaan lukien omani). Minusta olisi silti hauskaa saada tietää leikkikavereistani, joten olisi kiva jos leikkiin mukaan lähteneet jättäisivät jonkun kommentin tännekin. Ehkä minä vuorostani saan muiden innostuksesta uusia voimia tarttua taas tarmokkaammin siihen 29. muuttolaatikolliseeni, joka pitäisi saada täyteen.

Muuttoraportti ja jakojäännös (eli muuttolaatikot #22 - #28)

Olen ollut irti arjesta ja blogista - toisin sanoen olen lomaillut. Ensimmäinen viikko lomasta kului kokonaan muuttotouhuissa, ja kaksi seuraavaa enimmäkseen kotimaanmatkailun parissa. Mutta nyt on viimeinkin aika julkaista virallinen raportti muutostamme blogiyleisölle.

Ensin huonot uutiset. Omaisuutemme koko on huonekalut, suurkodinkoneet ja taulut poislukien, aika tarkasti 90 muuttolaatikkoa. Edellisten lisäksi oli vielä jonkiverran tavaroita, joita ei ehkä tullut mitattua missään vaiheessa (kuten esim. siivousvälineet, jotka seilasivat uuden ja vanhan kodin väliä useampaankin otteeseen). Joka tapauksessa epävirallisesta laatikko per neliö -tavoitteesta jäätiin, koska vanhan kotimme koko oli 86 m2. 

Hyväksi uutiseksi voinee lukea sen, että ilman muuttolaatikkoleikin myötävaikutusta laatikkojen loppusaldo olisi ollut 90 laatikon sijaan 118 laatikkoa. Rehellisyyden nimissä on todettava, että koska muutoissa yleensä aina karsitaan tavaraa jonkin verran, olisi arviolta neljä laatikollista saattanut lähteä joka tapauksessa. Mutta ilman muuttolaatikkoleikkiä muuttokuormamme koko olisi ollut reilusti yli 20 laatikkoa suurempi.

Tavaroita pakatessa tuli tehtyä myös muutamia tärkeitä huomioita siitä, mitä emme ainakaan ole vailla: 

1. Paperia ja kartonkia: Sitä löytyy lähes kaikkiin kuviteltaviin käyttötarkoituksiin, myös eri kokoja ja eri värejä. Ja sitä on paljon. Siispä lapsemme saavat taiteilla lähiaikoina melko paljon fiinimmille paperilaaduille kuin perus kilopaperille. Koska äidin taiteiluharrastus on ajanpuutteen vuoksi kutistunut käytännössä olemattomiin, ei tunnu järkevältä säästellä parempiakaan papereita epämääräistä tulevaisuutta varten.

2. Paperinenäliinoja: Tästä varastosta kunnia menee lähinnä miehelleni. Joka tapauksessa erinäisiä nenäliinapaketteja, sekä vajaita että täysiä, tuli vastaan suunnilleen joka paikasta pakkausoperaation aikana. En laskenut kuinka monta. Niitä ei siis pitäisi joutua lisäämään kauppalistalle aikoihin.

3. Kosmetiikkaa: Tarpeettoman paljon varastoja ja aivan liikaa puolikäytettyjä tuotteita samaa tarkoitusta varten. Järkeistämällä tätä puolta, on todella helppoa leikata kylpyhuoneen tavaramäärää merkittävästi.

4. Johtoja ja muuta elektroniikkaan liittyvää oheiskilkettä: Osasta näistä luovuttiin jo ennen muuttoa, mutta jäljellä on silti aivan mieletön määrä. Mieheni mukaan kaikki loput ovat tarpeellisia. Minun on vaikea uskoa häntä, mutta olen päättänyt toistaiseksi olla puuttumatta asiaan, koska en itse tiedä läheskään kaikista, mihin niitä edes käytetään.

5. Keittiötavaraa: Tämän kategorian saldo taisi olla toistakymmentä laatikkoa. Myös tämä puoli kuuluu enemmän mieheni intohimoihin, mutta siitä huolimatta olen vakuuttunut, että siellä on karsimismahdollisuuksia edelleen.

Seitsemän muuttolaatikollisen verran poistuvaa tavaraa kertyi siis vielä muuttohulinoissa, eli laatikot 22.-28. ovat täynnä. Check. Melko suuri osa tästä niin sanotusta jakojäännöksestä päätyi roskiin, kuten erilaiset vanhat pakkaukset. Osa oli itselle tarpeetonta tai muuton myötä tarpeettomaksi muuttuvaa käyttökelpoista tavaraa, kuten esimerkiksi hieno Rennon saunakiulusetti, jolle meillä ei enää saunattomassa kodissa ole käyttöä. Vuokrasin siis jälleen viikoksi kirpputoripöydän, ja ihan kiitettävä määrä liikkui muiden omistukseen jälleen sitä kautta. Erityisen iloiseksi minut teki kuitenkin ylimääräisistä kukkaruukuista ja multapusseista luopuminen, koska keksin tarjota niitä viherpeukalonaapurillemme, joka otti lahjoituksen iloisena vastaan. Roska-astiaan sen sijaan päätyi pari tilaavievää opiskeluaikaista harjoitustyötä, joita olen säilytellyt tunnearvon takia vuosia.

Jotta muuttoraporttini täyttäisi lähes tieteellisen tutkimuksen tunnusmerkit, täytyy mukaan liittää tietenkin ote asiaan kuuluvasta excel-taulukosta. Taulukon oleellisin informaatiosisältö on muutettujen laatikkojen todellinen määrä (90 kpl) sekä vertailuarvo ilman muuttolaatikkoleikkiä (118 kpl). Koska muutossa käytettiin erinäisistä syistä sekä pieniä että suuria muuttolaatikoita, on vertailukepoisuuden vuoksi kaikki muutettu vastaamaan muuttolaatikkoleikissä käytetyn laatikon kokoa. Ja koska mieheni intohimoihin ruuanlaiton ja golfin ohella kuuluu myös excel-kikkailu, löytyy taulukosta maallisen omaisuutemme määrä myös kuutiometreinä sekä tasasivuisen kuution kokona ilmoitettuna.

Yllä olevasta taulukosta löytyvät muuttomme numeeriset tiedot eri muodoissaan. XX-laatikot olivat sellaisia, jotka veimme itse uuteen asuntoon ja purimme saman tien. Muuttofirman muutettaviksi pakatut laatikot taas numeroitiin, ja sisältö listattiin, jotta tarvittaessa olisi mahdollista löytää jokin yllättäen tarpeelliseksi osoittautuva tavara suhteellisen helposti ja nopeasti.

Ilman excel-taulukoita ja laatikoilla, kuutiometreinä ja kuutioina mittaamistakin, muuttoprojektin tärkein johtopäätös tuli kuitenkin empiirisesti hyvin selväksi: tavaraa on edelleen aivan liikaa. 

Kirppuja Torille - osa V (muuttolaatikko #21)

21muuttolaatikkoa.blogspot.fi. Se meinasi alunperin tulla tämän blogin nimeksi. En tiedä mitä kohtalonomaista luvussa 21 on, kun se kummitteli mielessäni pyöritellessäni orastavaa ajatusta tämän blogin perustamisesta. Kyseiseen nimiehdotukseen liittyi kuitenkin kaksi perustavanlaatuista ongelmaa. Ensimmäinen ongelma tietenkin oli pelko siitä, että en millään olisi raskinut luopua niin monesta laatikollisesta tavaraa. Ja toinen ongelma luonnollisesti liittyi blogin nimen ja sisällön väliseen ristiriitaan siinä tapauksessa, että onnistuisin ylittämään blogin nimen mukaisen tavoitteen. Tätä historiikkia vasten voinkin iloita jonkinmoisen tavoitteen toteutumisesta, ja vielä enemmän siitä, että jatkoa todella seuraa yhä. Kahdeskymmenesensimmäinen muuttolaatikollinen on siis täynnä. Check.

Tämän juhlallisen laatikon sisältö sen sijaan on mitä mielenkiinnottomin sekamelska. Mainitsemisen arvoisia lienevät lähinnä 6 kpl kartio-laseja, jotka menivät kaupaksi kirpputorilla 2 euron kappalehintaan alta aikayksikön. Merkittävää tästä tekee lähinnä paradigman muutos, joka on tapahtunut pääni sisällä muuttolaatikkoleikin aikana - aikaisemmin ei olisi tullut mieleenkään luopua Iittalan kartio-laseista missään olosuhteissa, mutta uusi minäni päätti että jäljelle jäävät 11 kpl riittävät mainiosti. Lisäksi suloiset Eccon ensikegät pääsivät käyttöön ystävien pienellä tytöllä, ja muutama muukin tavara sai uuden virikkeellisemmän elämän uuden omistajan huomassa, kierrettyään ensin kirpputoripöydän kautta. Iso osa laatikon sisällöstä päätyi kuitenkin valitettavasti jälleen kerran jäteastaan.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Lähitulevaisuudessa luvassa toinen näkökulma maalliseen omaisuuteemme, eli luvassa katsaus siihen paljonko sitä vielä on jäljellä - perheemme pakkaa nimittäin parhaillaan koko omaisuuttaan laatikoihin lähestyvän muuton johdosta. Hieman kauhistuttaa, missä luvussa mennään siinä vaiheessa kun muuttoauto peruuttaa pihalle ensi viikolla...

Tavarasta eroon pääsemisen käytännön järjestelyjä

Kuten alkupään kirjoituksissani kerroin, olen varsin kiintynyt omaisuuteeni, ja siksi monia asioita on ollut helpompi säilyttää kuin luopua niistä. Lisäksi ei riitä, että luopuminen on vaikeaa henkisesti. Se on sitä myös käytännön tasolla - ellei sitten ole valmis kuskaamaan kaikkea suoraan  kaatopaikalle tai kierrätyskeskukseen. Ekologinen omatuntoni vastustaa ensimmäistä vaihtoehtoa viimeiseen asti. Mutta kierrätykseenkin tulevan tavaran määrä kuuluu lisääntyneen vuosi vuodelta niin valtavasti, että lahjoituksia vastaanottaviltakin tahoilta alkaa loppua kapasiteetti kesken. Niinpä ensisijainen tavoitteeni on pyrkiä saamaan poistettavasta tavarasta mahdollisimman suuri osa varmasti kiertoon. Käytännössä siihen on kaksi vaihtoehtoa: myyminen ja lahjoittaminen kasvokkain.

Myymisen etuna on paitsi itselle siitä koituva taloudellinen hyöty, niin myös varmuus siitä, että tavara todella päätyi tarvitsevalle (koska joku peräti maksoi siitä). Myymisen haittapuolina sen sijaan on yleensä suhteettoman suuri työmäärä saatavaan taloudelliseen hyötyyn verrattuna. Itse olen suosinut lähinnä kirpputoripöydän vuokraamista, sillä yksittäisten tavaroiden tai edes tavarapakettien kauppaaminen huuto.netissä valokuvineen ja selostuksineen, ei isossa mittakaavassa ole minun juttuni (kaikki kunnia muutoin huutonetille, joka on mielestäni aivan loistava foorumi). Kirpputoripöydän vuokraamisen varjopuoli taas on se, että tavaraa pitää säilöä ensin jossakin siihen saakka, että pöydän tosiaankin vuokraa. Lisäksi hinnoittelussa ja pöydän järjestelyssä riittää työtä. Tämä myyntitapa sopii minulle silti nettikaupantekoa paremmin. 

Uusimpana kokeiluna olen löytänyt ns. myyntitilikonseptin, joka tuntuu olevan käytössä joillakin second hand -kaupoilla ja kirpputoreilla. Myyntitilin hyvä puoli on vaivattomuus: tavarat vain viedään kauppaan, joka hoitaa hinnoittelun ja myynnin. Kauppa toki ottaa tällöin oman provisionsa, joka tuntuu pyörivän yleensä 50% kieppeillä. Mutta sikäli kun päätavoite on saada kamppeet kiertoon, niin mielestäni se omaan käteen jäävä toinen puolikas on aivan riittävä korvaus itselle tarpeettomasta.

CD-levyt osoittautuivat yllättävän haastavaksi myyntiartikkeliksi. Varsinkin kun uutta kotia vailla olevia levyjä kertyi se kokonainen muuttolaatikollinen.  Divareihin koetin niitä tarjota, mutta vain pari näistä ylipäänsä huoli enää CD-levyjä. Ja niidenkin maksamat hinnat vaihtelivat noin 50 sentistä kahteen euroon per levy.  Noin 80 kpl levyjä osti lopulta Hämeenlinnalainen divari Poppa Joe. Suunnilleen saman verran albumeita jäi vielä käteen, mutta onneksi niistäkin suurin osa hävisi kirpputoripöydältä euron kappalehintaan. Vaan käteen jäi vielä viinilaatikollinen sinkkuja, jotka eivät tuntuneet kelpaavan edes lahjoituksena mihinkään (mm. Fida kieltäytyi). Lopulta loppusijoituspaikaksi valikoitui jäteastian sijasta kierrätyskeskus, joka suostui ne ottamaan.

Kasvokkain lahjoittamalla olemme onnistuneet luopumaan toistaiseksi melko harvoista itselle tarpeettomista tavaroista. Jonkin verran lastenvaatteita ja -kenkiä on saatu sukulaisille ja tuttaville kiertoon, samoin muutamia vauvan tarvikkeita sekä yhdet matkarattaat. Ylimääräisen osan kangasvarastostani lahjoitin Kuvihumpuun, ja onkin ollut ilo seurata tuttujen kuosien vilahtelua postauksissa. Kaiken kaikkiaan laiskuus tiedottaa ystäväpiirille tarjolla olevasta tavarasta heikentää tämän menetelmän tehokkuutta. Eikä niin kovasti kehtaa aina tyrkyttääkään, kun kaikillahan on jo muutenkin kaikkea.

Sitten jää jäljelle vielä kasvoton lahjoittaminen, eli sekalaiset keräykset sekä Kierrätyskeskus, Fida ja UFF. Useimmiten lahjoituksemme päätyvät Fidaan siitä yksinkertaisesta syystä, että se on kaikkein helpoimmin saavutettavissa. Jos lahjoitus käsittää pelkkää vaatetavaraa, niin UFF:n keltainen laatikko tarjoaa tällöin nopeimman keinon hankkiutua nyssäkästä eroon. Kierrätyskeskukseen olemme lahjoittaneet lähinnä huonekaluja. Ja keräyksistä esittelinkin jo 18. ja 19. muuttolaatikoiden postauksessa Lions apua Karjalaan -keräyksen, jonne oli ilo viedä käyttökelpoisia urheiluvälineitä, liinavaatteita ja siistejä vaatteita.

Luopumisjärjestelyissä kevään kuluessa melko tavalliseksi sykliksi on muodostunut myyminen - tutuille - Fida/UFF/kierrätyskeskus: Eli kirpparilta ylijääneitä kamppeita on tarjottu kiinnostuneille tuttavapiirissä, ja mitä siltä kierrokselta on vielä jäänyt käteen, on annettu lahjoituksena sinne mihin se on kelvannut.

Lopuksi vielä eri eroonpääsemiskonseptien plussia ja miinuksia:

Kirpputoripöydän vuokraaminen:
+ mahdollisuus toimittaa tavaraa vaikka joka päivä
+ hinnoitellaan itse
+ tuotteet ostajien tarkastettavissa (ei reklamaatio-ongelmia)
- hinnoittelussa paljon työtä
- pöytää joutuu järjestelemään lähes päivittäin
- kiinteä pöytävuokra riippumatta menekistä

Myyntitilikonsepti:
+ vaivatonta
+ pitkä myyntiaika
+ ei yleensä kiinteitä kuluja
- ei voi vaikuttaa hintaan
- kauppa ottaa ison provision

Myyminen jälleenmyyjälle (Divari/Antikvariaatti):
+ suhteellisen vaivatonta (mikäli huolivat tavarasi ylipäänsä)
- huono mahdollisuus neuvotella hinnasta (ellet myy harvinaisuuksia)

Huuto.net:
+ ei kiinteitä kuluja
+ pitkähkö myyntiaika mahdollinen
+ hinnoitellaan itse
+ laajempi ostajakunta
- vaivalloista (myynti-ilmoituksen huolellinen teko)
- tuotteen toimittaminen voi olla vaivalloista (aikataulujen sopimista, postitusta yms.)

Lahjoittaminen kasvokkain:
+ helppoa
+ mukavaa
- ei taloudellista hyötyä

Lahjoittaminen (Fida, UFF, Kierrätyskeskus, keräykset):
+ helppoa
- ei tietoa tavaroiden päätymisestä käyttöön
- ei taloudellista hyötyä

Viimeisenä vielä ystäväni toimivaksi testattu konsepti, jolla hän hankkiutuu eroon tarpeettomista tavaroistaan: Kotikirppis Facebookissa. Kotikirppis toimii siten, että hän ilmoittaa Facebook-sivullaan kaikista myytävänä/lahjoitettavana/vaihdettavana olevista tavaroistaan, ja sitten tutut ja puolitutut facebook-kaverit tulevat katsomaan/ostamaan/hakemaan niitä suoraan hänen kotoaan. 

Jos vierailisin itse naamakirjassa yhtään useammin kuin kerran kahdessa kuukaudessa, niin menetelmä voisi sopia myös minulle. Tällä tyylillä ei.

Kotikirppis Facebookissa:
+ suhteellisen vaivatonta
+ joustavaa
+ halutun pituinen myynti/lahjoitusaika
+ ei kiinteitä kuluja
+ näkee tuttuja tavaran vaihtaessa omistajaa
- kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta... (paitsi, että pakottaa olemaan aktiivinen FB:ssa)

Jos jollakulla on lisätä listaan hyviä vinkkejä, kuinka päästä turhista tavaroista eroon mahdollisimman tehokkaasti ja ympäristöystävällisesti, niin jatkakaa ihmeessä listaa kommenttiosuudessa!




   

Elämän olennaisuuksia - Aamupäivä torilla

Liian usein yksinkertaisetkin unelmat jäävät toteuttamatta. Tällaisiin haaveisiin kuuluvat ainakin omalla kohdallani visiitit elämyksellisissä paikoissa ja tapahtumissa, jotka eivät kuulu tavallisiin arkiympyröihini. Eräs tällainen paikka on ehdottomasti tori.

Kotimme läheisyydessä ei valitettavasti sijaitse edellä manitun kaltaista kauppapaikkaa, joten tavallisesti lähimmäksi torin tunnelmaa pääsee asioidessaan lähimmän kauppakeskuksen eteen pystytetyillä marjakojuilla (tämä kokemus ei toistaiseksi ole päässyt elämäni olennaisuuksien joukkoon). Kiitos kuitenkin miestäni vaivanneen akuutin raparperipulan, perheemme hyppäsi lauantaiaamuna bussiin määränpäänä Hietalahden tori Helsingissä. 

Bussimatka virkeiden ja hyväntuulisten lasten kanssa, pari korttelinväliä kävelyä auringonpaisteessa, ja lopulta kauppahallin kulman takaa eteen levittäytyvän torin vilinä - kuinka pienellä vaivalla tämäkin vaatimaton unelma oli toteutettavissa! Heti paikalle päästyämme tosin havaitsimme, että lauantaisinkin Hietalahden torialueen on vallannut kirpputori, mutta myyntiartikkelien olemus ei ollutkaan toriunelmani ytimessä. Sen sijaan kaikki elementit oikean tunnelman tavoittamiseksi löytyivät etsimättä: torikansan yllä kaartelevat linnut, ihmisvilinä ja kaupanteon äänet, heikko lämpimässä pilaantuneiden jätteiden tuoksu, auringonpaiste, vilvoittava tuulenvire mereltä sekä koko tapahtumapaikkaa syleilevä kaupunki menneisyyden haaveineen ja tulevaisuuden toiveineen. Ja kauppahallin kulmalta löytyi onneksi joku vihanneskojukin, joten raparperikauppaakin päästiin hieromaan suunnitelmien mukaan taivasalla.

Palanen toritunnelmaa - taustalla häämöttävä telakka kruunaa näkymän.

Toki vierailimme myös kauppahallissa, joten tässä tuli elettyä oikeastaan kaksikin arkista unelmaa yhden aamupäivän aikana. Ja vaikka tämänkin ajanvietteen voinee lukea shoppailuksi, niin harvoinpa ostosreissu on yhtä nautinnollinen ja rentouttava kokemus. Eikä kotiinpaluun jälkeen vaivaa ostokrapulakaan, koska kaikki kauppakassiin päätyneet ihanat vihannekset, juustot ja leivät osoittavat tarpeellisuutensa päivällispöydässä säilyttäen torilla vietetyn aamupäivän tunnelman tuoreena mielessä vielä seuraavinakin päivinä. Hymyilyttää vieläkin 

: ) 

Kirppuja Torille IV (muuttolaatikko #20)

Kahdeskymmenes muuttolaatikollinen täyttyi jo toista viikkoa sitten, mutta en ole aikaisemmin ehtinyt raportoimaan asiasta tänne. Check. Sinne päätyi jälleen kerran sekalainen kokoelma lähinnä kirpputoripöydälle päätyvää tavaraa, kuten johtoja, kaapeleita, kaksi webbikameraa, pannunalunen, ruokalappuja sekä ylimääräinen sammutuspeitto. Yhdet hokkarit ja kaunoluistimet laitoin Karjala-keräykseen, josta mainitsin edellisessä kirjoituksessani. Lisäksi jäteastia nielaisi pari pussillista kapalevyä, matkapuhelinten pakkauslaatikoita, jämäkartonkia, pahvia ja vanhoja askartelualustoja.

Kirpputoripöytä on nyt telakalla jonkin aikaa, koska en enää keksinyt sinne tarvittavaan tahtiin myytävää. Yhteensä viisi viikkoa sitä kuitenkin vuokrasin tällä kertaa, ja melkoinen määrä meille tarpeetonta tavaraa löysi uuden kodin sitä kautta. Hyvän mielen lisäksi vaivanpalkaksi sai muutaman euronkin. 

Kahdennenkymmenennen muuttolaatikollisen äärellä voin onnitella itseäni vaikka kukkasin. Saavutus on omalla mittapuullani varsin kunnioitettava, ja tulokset alkavat viimein näkyä kunnolla kodissammekin. Mutta tavoitteet on syytä pitää korkealla, joten leikki ei suinkaan ole loppunut, vaikka vauhti onkin vähän hidastunut. Karsimismotivaatiota kohottaa tässä vaiheessa varsinkin edessä häämöttävä muutto - tästä näkökulmasta onkin erittäin tyydyttävää todeta, että kannettavaa tulee olemaan ainakin se kaksikymmentä muuttolaatikkoa vähemmän :D