Elämän olennaisuuksia - Luonnontieteellinen museo

Olen keskittynyt viimeaikoina niin päättäväisesti tavaroista eroon pääsemiseen, että blogista uhkaa tulla pelkkä lista kaikista poistuvista kamppeista - tylsää. Niinpä voisin heittää kehiin pitkästä aikaa niitä ensimmäisessä kirjoituksessani lupaamiani elämän olennaisuuksia, jotka ovat jääneet blogiteksteissä karsimisen jalkoihin. Mutta onneksi todellisuus on tässä asiassa toisenlainen, ja perheen kanssa on tullut tehtyä paljonkin kivoja juttuja kevään mittaan. Eräs näistä elämyksistä on ollut vierailu Luonnontieteellissä museossa, jossa olemme käyneet itse asiassa peräti kahdesti tämän kevään aikana.

En ollut ennen tätä kevättä käynyt Luonnontieteellisessä museossa koskaan aiemmin, mutta olin kuullut kehuttavan sitä useammassakin yhteydessä. Ja täytyy sanoa, että vierailu lunasti lupaukset - nähtävää on paljon, ja näyttelyt on suunniteltu sellaisiksi, että ne puhuttelevat kaikenikäisiä kävijöitä. Lisäksi lapsia varten on ripoteltu ympäri museota leikkimielisiä ja samalla opettavaisia tehtäviä. Myös esillepanossa on käytetty lapsen mielenkiintoa kutkuttavia vetolaatikoita ja luukkuja. Toisin sanoen - katsomisen lisäksi useissa tapauksissa myös koskeminen on sallittua!

Kolmevuotiaan esikoisen suosikiksi tuntui valikoituvan työpaja, jossa sai piirtää (ihan niin kuin kotonakin, mutta museossa se on tietenkin paljon siistimpää). Reilun vuoden ikäisen kuopuksen taas valloitti puinen siltarakennelma, jota oli ihana juosta edestakaisin yhä uudellen ja uudelleen (koska juokseminen on aina siistiä, ja erityisesti silloin kun sillan alla lymyää krokotiili). Mieheni tykkäsi dinosauruksista, ja omiin suosikkeihini kuului huone, jossa pääsi fiilistelemään Afrikan yötä. Toisella kerralla mukana ollut äitini piti myös visiitistä tosi paljon. Ja tietenkin museosta löytyy myös kahvila ja museokauppa.

Omien kokemusteni pohjalta voin siis suositella vierailua Luonnontieteellisessä museossa kenelle tahansa elämän pienistä ja suurista ihmeistä kiinnostuneelle ikään ja sukupuoleen katsomatta. Kokemus keventää kukkaroa vain vähän, ei raskauta kodin säilyskapasiteettia laisinkaan, ja mikä tärkeintä - tuottaa iloa ja elämyksiä, joita on mukava muistella vielä jälkeenpäinkin hymyssä suin.

Kuvan on ottanut mieheni alakerran Luut kertovat - näyttelystä. Esikoisen kanssa oli hauskaa arvailla luurankojen perusteella mille eläimelle ne kuuluivat.