On ollut aika, jolloin olen ajatellut, ettei kirjoja voi olla liikaa. Myöhemmin olen alkanut rajoittaa niidenkin hankkimista, mutta edelleen ajatellut, etten voisi luopua jo omistamistani. Viime aikoina on kuitenkin tuntunut siltä, että omistan niitäkin liikaa. Parin vuoden aikana olen luopunutkin muutamista kappaleista (lähinnä pokkareita), enkä ole niitä takaisin kaivannut. Ajatus kirjoista luopumisesta tuntuu olevan kuitenkin yllättävänkin rohkea. Keskusteltuani muutamaan otteeseen aiheesta erilaisissa yhteyksissä, on ajatus enimmäkseen tyrmätty vedoten edellä esitettyyn - ei kirjoista vain voi luopua.
Päätin kuitenkin jo aikoja sitten, ettei kirjahyllykään jäisi koskemattomaksi muuttolaatikkoleikissä. En uskaltanut lähteä lausumaan ääneen tavoitettani, mutta toiveissa kyllä kangasteli yksi kokonainen muuttolaatikollinen kirjoja. Niinpä olen kuluttanut sitkeästi enemmän tai vähemmän koko lauantain siihen, että olen täyttänyt laatikkoa. Mieheni Aku Ankka -kansioiden ansiosta tavoite ei ollut täysin toivoton, koska ne täyttivät ehkä neljäsosalaatikollisen. Lisäksi kellarissa jo pidemmän aikaa maatuneet pokkarit oli suhteellisen kivutonta heittää sekaan. Loput onkin sitten oikeastaan riivitty kokoon varsinaisesta kirjahyllystämme, sillä lasten kirjoja en tässä vaiheessa raskinut laittaa joukkoon kahta enempää. Lopulta sain kuin sainkin kasaan muuttolaatikollisen kirjoja - neljästoista on siis täynnä. Check.
Toinen ääneen lausumaton toive oli, että kaikki talouteemme toistaiseksi jäävät kirjat mahtuisivat nyt olohuoneen kirjahyllyyn (lukuun ottamatta lastenkirjoja). Tähän asti niitä on nimittäin säilötty moneen muuhunkin paikkaan varsinaisen kirjahyllyn tilanpuutteen vuoksi. Tähänkin pääsin melkein - vaikuttaa siltä, että ainoastaan matkaoppaat saavat vielä majailla toisaalla. Ja toivon, että nekin jossain vaiheessa joko mahtuvat kirjahyllyyn tai sitten päätyvät poistoon. Nyt kirjat on kuitenkin käsitelty tältä erää, ja seuraava muuttolaatikollinen täytetään jollain muulla.
Lopuksi arvauskilpailu, jossa ei jaeta minkäänlaisia palkintoja: Arvatkaa kuinka monta kappaletta teekkarilaulukirjoja kotoamme löytyi? (Vastaus paljastetaan vasta seuraavan kirjoituksen lopussa, niin säilyy vähän aikaa pieni jännitys.)
Tekniikanpunaisia vai laulukirjoja ylipäänsä?
VastaaPoistaAinoat listassasi, joita jäin vähän miettimään, olivat nuo Aku Ankat. On nimittäin niin, että pienet pojat (ja tytötkin, ainakin minä aikanani) rakastavat Aku Ankkoja. Aku Ankat ovat ainakin meidän perheessä olleet vähän niinkuin Muumit 2-3 vuotiaille - hypnotisoivia. Ja ne ovat muuten todistetusti myös monilukuisia: ensin ne "luetaan" eli katsellaan kannesta kanteen. Kun sitten myöhemmin opitaan lukemaan, niin ne oikeasti luetaan uudestaan kannesta kanteen.
VastaaPoistaTotta kai Aku Ankat kuuluvat suomalaiseen kirjallisuusperimään. Itse muistan vielä sen yksittäisen ruudun, kun tajusin oikeasti lukevani itse.
PoistaNämä lehdet, joita nyt on lähtemässä, ovat yksittäisiä numeroita reilun 10 vuoden ajalta, jotka on hankittu vain tietyn piirtäjän tarinoiden takia. Samat jutut löytyvät nyt kovakantisista kirjoista, joten alkuperäisen tarkoituksen valossa näitä irtolehtiä ei enää tarvita. Tosin muksuja en päästä noiden kirjojen kimppuun ennen kuin täyttävät 15 :)
Itse ajattelin, että Aku Ankkaa alettaisiin tilata tähän talouteen tuossa vuoden-puolentoista kuluttua ja kokemuksesta tiedän, että siinä vaiheessa lehtiä kerääntyy nurkkiin yllättävänkin nopealla tahdilla. Tämän takia tuntuu turhalta hamstrata viittä kansiollista vanhoja lehtiä, joita ei ole luettu kertaakaan viimeisten vuosien aikana. Ehkäpä voit Elina kertoa, minkä ikäisenä tuo lehtien selailuvaihe oikeasti alkaa? Se saattaa vaikuttaa lopulliseen hylkäämispäätökseen. Joka tapauksessa muutamaa irtolehteä enempää en aio niitä tässä vaiheessa säästää.
Miika: Teekkarilaulukirjoja ylipäänsä.
VastaaPoistaElina: Minäkin olen lukenut lapsena todella paljon Aku Ankkoja. Meille jäi kuitenkin kovakantisina kirjoina hyllyyn vielä kymmenosainen Aku Ankan juhlasarjat ja lisäksi varmaan kymmenkunta muuta Aku Ankka -kirjaa (Don Rosaa ym.). Eli Aku Ankka -sarjakuvien puutteesta ei tässä perheessä tulla kärsimään. Lehden voi sitten mahdollisesti tilata jossain vaiheessa tulemaan, jos kiinnostusta on.
Jos ette keksi Ankoille muuta käyttöä, niin meillä on innokas lukija... vink vink.
VastaaPoistaMyös mun ensimmäinen ajatus oli, että eihän kirjoista voi luopua. Sitten aloin kuitenkin miettiä, että kyllä varmasti munkin ylitsepursuavista hyllyistäni löytyisi joitain kirjoja, jotka voisin laittaa kiertoon, voisi olla ihan hyväksikin (nimim. 3 kirjahyllyä). Muuttolaatikollista en silti uskoisi saavani kasaan.
VastaaPoistaJa arvaan, että teillä on kolmetoista laulukirjaa. :)
Piia: Katsotaan mikä on Ankkojen tilanne siinä vaiheessa kun saavumme teidän suunnalle seuraavan kerran.
VastaaPoistaKati: Kiinnostavaa kuulla joskus, mikä on sinun hyllystäsi poistuvien kirjojen saldo - kiva että ensireaktiostasi huolimatta suhtaudut avarakatseisesti tähänkin osaan projektia :D Ja laulukirjojen määrä paljastetaan pian...
Kiitos muutenkin kaikille kommentoineille - mielestäni on todella kiva, jos jokin blogin aihe herättää keskustelua! (Ja kiitos kaikista aikaisempiakin kirjoituksia koskeneista kommenteista... olen ollut itse vaan kovin laiska vastaamaan, mutta koetan parantaa tapani.)