Yli kolmetoista vuotta sitten muutin opiskelupaikkakunnalleni mukanani valtava urheilukassi. En kunnolla jaksanut kantaa edes sitä, mutta siihen mahtui kuitenkin kaikki mitä tarvitsin. Seuraavana viikonloppuna vanhempani tulivat varustamaan kalustetun soluhuoneeni vielä uudella patjalla, matolla ja verhoilla sekä luultavasti parilla astialla, ehkä ruukkukasvilla. Puolen vuoden päästä muutin toiseen soluun, jossa huone oli kalustamaton. Tässä vaiheessa elämäni ensimmäinen reissu IKEAan moninkertaisti tavaramäärääni erityisesti huonekaluilla.
Kolmen vuoden päästä muutin tilavaan yksiöön, jolloin hankin jälleen lisää huonekaluja. Ja käytännössä mukana muutti tavaroineen eräs teekkarinrenttu (josta sittemmin tuli aviomieheni ja jopa diplomi-insinööri). Tavaramme luultavasti alkoivat samantien lisääntyä keskenään - se ainakin selittäsi paljon.
Vuonna 2004 lähdimme sitten ulkomaille opiskelemaan lähes vuodeksi, ja mukaan lähti vain kaksi matkalaukullista vaatteita sekä läppärit. Ennen lähtöä pistettiin siis aika paljon ylimääräistä tavaraa pois, mutta ylivoimaisesti suurin osa päätyi silti varastoon. Se oli upea vuosi fyysisten puitteiden askeettisuudesta huolimatta (kuuden ihmisen kesken jaettu minibaarin kokoinen jääkaappi ja kylpyhuone tosin nostivat välillä verenpainetta). Mutta kyllä niitä hankintoja tuli tehtyä senkin vuoden aikana, sillä lähtiessä tavaraa oli kahden matkalaukun sijasta peräkontillinen...
Vaihtovuoden jälkeen asunto on vaihtunut kolmesti, ja neliöitä on tullut lisää joka muuton myötä - samoin maallista omaisuutta. Nykyisen 86 neliön täyttyessä yli kapasiteettinsa, myös minun sietokykyni tuntuu tulleen lopullisesti täyteen. Olen myös alkanut ymmärtää pikkuhiljaa, että monet elämäni ongelmat voisivat ratketa ainakin osittain ihan vain tavaroita vähentämällä. Ja tämä oivallus on todellakin motivoinut minua ryhtymään tähän karsimisprojektiin paljon aiempaa kunnianhimoisemmin. Eli ei muuta kuin neljättä muuttolaatikollista täyttämään...
Vuonna 2004 lähdimme sitten ulkomaille opiskelemaan lähes vuodeksi, ja mukaan lähti vain kaksi matkalaukullista vaatteita sekä läppärit. Ennen lähtöä pistettiin siis aika paljon ylimääräistä tavaraa pois, mutta ylivoimaisesti suurin osa päätyi silti varastoon. Se oli upea vuosi fyysisten puitteiden askeettisuudesta huolimatta (kuuden ihmisen kesken jaettu minibaarin kokoinen jääkaappi ja kylpyhuone tosin nostivat välillä verenpainetta). Mutta kyllä niitä hankintoja tuli tehtyä senkin vuoden aikana, sillä lähtiessä tavaraa oli kahden matkalaukun sijasta peräkontillinen...
Vaihtovuoden jälkeen asunto on vaihtunut kolmesti, ja neliöitä on tullut lisää joka muuton myötä - samoin maallista omaisuutta. Nykyisen 86 neliön täyttyessä yli kapasiteettinsa, myös minun sietokykyni tuntuu tulleen lopullisesti täyteen. Olen myös alkanut ymmärtää pikkuhiljaa, että monet elämäni ongelmat voisivat ratketa ainakin osittain ihan vain tavaroita vähentämällä. Ja tämä oivallus on todellakin motivoinut minua ryhtymään tähän karsimisprojektiin paljon aiempaa kunnianhimoisemmin. Eli ei muuta kuin neljättä muuttolaatikollista täyttämään...
Sä oot hyvässä vedossa, neljättä kehiin!
VastaaPoista-Mirka