Toissa viikonloppuna olimme käymässä lapsuudenkodissani. Sillä aikaa kun lapset nauttivat isovanhempien huomiosta, niin minulla oli pieni spin-off muuttolaatikkoleikki meneillään myös siellä.
Asia on niin, että olen lykännyt luopumista suuresta määrästä lapsuudentavaroitani pitkälle aikuisikään. Isäni yrityksessä sattuu nimittäin olemaan ylimääräistä varastotilaa, joten kaikki "tarpeeton" on pakattu pois silmistä sinne. Nyt parin viime vuoden aikana olen käynyt niitä läpi ehkä kerran vuodessa isäni painostuksesta, ja viime viikonloppuna koitti jälleen sellainen hetki.
Vaikka tavarat ovat olleet varastoituna vuosia, niin minä en pysty siihen, että vain antaisin ne pois. Minun on pakko käydä läpi kaikki. Tällä kertaa hommassa oli kuitenkin ihan uutta hohtoa, koska karsimisvaihde on muutenkin päällä.
Kierrätykseen lähti kaksi laatikollista lasten- ja nuorten kirjoja, satukirjoja ja sarjakuvalehtiä, pehmoeläimiä ja kourallinen sekalaista pikkutavaraa. Roskaa tuli pussillinen ja paperinkeräysastiaan päätyi vanhoja muistiinpanoja. Lisäksi vanhoja kirjeitä, päiväkirjoja ym. joutui illalla takkaan.
Mukaani lähti kuitenkin vielä joitakin papereita tarkistettavaksi, partiopaita ja pari pehmolelua, jotka ajattelin antaa lapsille tunnearvosyistä. Mutta näitä laatikoita ei tässä lekissä lasketa suuntaan tai toiseen. Ei siksi, että banaanilaatikko mittayksikkönä ei täytä kriteereitä, vaan koska nämä tavarat eivät ole olleet täysipainoisesti painolastinani vuosiin. Siitä huolimatta tuli kevyempi olo.
Spin-off -projekti lapsuudenkodissa. Kuinka osuva nimitys!
VastaaPoistamirka