Tästä se lähtee

- nimittäin bloggaaminen ja karsiminen. Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa (mutta aihe on puuttunut) sekä päästä eroon tarpeettomasta (energia on puuttunut). Tässä blogissa olkoon näiden kahden ensikuulemalta toisiinsa liittymättömien halujen liitto hedelmällinen, ja tuokoon se elämääni lisää tilaa ja sisältöä.

Ajatus tästä blogista syntyi viikko sitten vieraillessani Taidehallissa Leena Luostarisen hienossa näyttelyssä. Luovuus selvästi synnyttää luovuutta - muuta yhteistä paikalla ja idealla tuskin on. Kuten sanottu, mieleni on tehnyt jo pidemmän aikaa kirjoittaa jotain, mutta tarpeeksi mielekäs aihe on puuttunut. Olen pitkään myös halunnut raivata lisää tilaa elämäni (erityisesti fyysisiin) puitteisiin, mutta riittävä motivaatio on puuttunut. Viime lauantaina Taidehallissa nämä kaksi asiaa jotenkin yhdistyivät aivoissani synnyttäen ajatuksen blogista, jossa kerron itselleni aina yhtä raskaasta luopumisenprosessista, jonka palkintona - paradoksaalista kyllä - on aina kuitenkin kevyempi olo. Ydinajatuksena blogissani on siis luopua tarpeettomasta tavarasta, ja mitata määrä konkreettisesti muuttolaatikollisissa laskettuna. 

Tasan viikon olen nyt kypsytellyt ajatusta, ja ehtinyt samassa ajassa huomata, ettei idea suinkaan ole uniikki (kuten tietysti ensin ehdin kuvitella). Näkyvimmin ajankohtaisen aiheesta tekee Tavarataivas -niminen dokumentti, joka on saanut paljon mediahuomiota alkuvuodesta. Kuluneen seitsemän päivän aikana olen löytänyt tieni myös minimalistisiin blogeihin, jotka antanevat ainakin yläotsikon myös minun tavoitteelleni - raivata tilaa elämässäni olennaiselle. 

Minimalismi sinänsä tuntui ensin vieraalta termiltä, sillä tarkoitukseni ei ole pyrkiä erityisen askeettiseen elämään. Tutustuttuani käsitteen sisältöön tarkemmin, se paljastui kuitenkin melko sallivaksi: blogeissa toistuu ajatus siitä, että jokainen saa määritellä minimalisminsa "määrämitat" itse - turhasta luopuminen ja olennaisen löytäminen ovat aatteen ytimessä. Päämääränäni ei siis ole supistaa nelihenkisen perheemme maallista mammonaa sataan esineeseen tai mitään vastaavaa, mikä ainakin kaltaiselleni realistille (ja materialialistille) on aika kaukainen ajatus. Tarkoituksenani sen sijaan on ensisijaisesti luopua tarpeettomasta tavarasta, mutta toivottavasti samoilla höyryillä myös muusta aikaa vievästä ja elämää syövästä turhuudesta mikäli mahdollista.

Tämä blogi toimikoon siis potkuna takamukselle: luopumisprojekti alkakoon! Tarjotkoon se myös kanavan kaiken sen luopumisen tuskan vuodattamiseen, jota varmasti tulen tuntemaan mitä vähäpätöisimpienkin poistojeni tähden. Auttakoon se minua todella näkemään ylisentimentaalisen suhteeni maalliseen mammonaan helpottaen siten toivottavasti luopumispäätösten tekemistä ja niissä pysymistä. Ja toimikoon se tietenkin estraadina myös sille riemulle, jota jokainen kokoon saatu muuttolaatikollinen minussa varmasti synnyttää. Lisäksi luvassa on niitä kauniita elämän olennaisuuksia, joilla koetan täyttää tarpeettomalta (tavaralta) vapautuvan tilan elämässäni!  

Kuvassa tämä blogin päätähti - muuttolaatikko - jonka mieheni kävi tänä aamuna varta vasten ostamassa projektiani varten. Ja jottei kaikki menisi kuten elokuvissa, niin tietenkin se oli väärän kokoinen (liian pieni), vaikka annoin mitat mukaan. Tarkoitus on joka tapauksessa käyttää mittarina sellaista "tavallisen kokoista muuttolaatikkoa", joita muuttofirmat vuokraavat (mitat noin 60 x 40 x 30 mm).